Baltiassa vietetyn, ennätyspitkän ja hikisen, juhannuksen jälkeen olen vieläkin eräänlaisessa välitilassa. Niinkuin nykyisin aina matkoilta palattuani. Viikko menee itseään käynnistellessä, tuntuu, että tekemistä olisi niin paljon, ettei tiedä, mistä aloittaisi.. Tarvitsen siis lomalta paluu -loman, ennenkuin pääseen taas mukaan normaaliin elämänmenooni. Mutta, joka kerta matkoilta palattuani olen kiitollinen siitä, että olen vielä hengissä. – Maanantain …
Kulttuuri,Luonto ja kasvit,Yleinen
Nonni. Taas on aika siirtyä ”virallisesti” keväästä kesään. Tämän vuoden varhaiskypsänä keväänä aika on livahtanut jotenkin huippunopeasti ohi. En ole ehtinyt haikailemaan leskenlehtien, valkovuokkojen ja kielojan kukintaa, olen vain havahtunut siihen, että kukinta on täydessä käynnissä ja melkein loppumassa. Pihlajankukatkin ovat jo ruskeita. Ensimmäiset päivänkakkarat näin tiepuolessa sunnuntaina. Kotimaisia mansikoita saadaan kuulemma jo ennen juhannusta. …
Asia, jota on oikein urakalla ”halpuutettu” tällä vuosituhannella on moraali, nimenomaan hyvä moraali, johon liittyy käsite nimeltä ”omatunto”, jonka äänen useimmat ovat kokonaan onnistuneet nitistämään. Sen sijaan huono moraali ja jopa täysi moraalittomuus kukoistavat. Eikä tässä ole auttanut taviksenkaan muuta, kuin luoda omat moraalisääntönsä ja omantuntonsa joustamisen rajat. Ja tuntea voimattomuutta herrojen remmellystä seuratessaan, koska …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Huomasin, että Helsinki Lit -tapahtuma on alkanut tänään. Mukana on monia kansainvälisestikin tunnettuja ja itseäni kiinnostavia kirjailijoita. En kuitenkaan pääse tällä(kään) kerralla paikalle, mutta luotan, että suurin osa keskusteluista tulee myöhemmin Teemalta. – Lukemisinnostukseni lisääntyy keväällä valon lisääntymisen myötä ja on huipussaan keskikesällä. Vähän kumma, luulisi, että syksyn ja talven pimeydessä olisi hyvä paeta kirjojen …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Äitienpäivä on mielestäni kuningatar vuodenkierron juhlapyhien joukossa, vietetäänhän sitä kevään puhjenneessa kukkeudessa. Kaikkia naisia juhlitaan aikaisemmin maaliskuussa, mutta Suomessa Naistenpäivää ei vietetä antamalla kukkia, suklaata ja kuohuviiniä kaikille naisille, niinkuin tapahtuu entisissä sosialistimaissa. Äitienpäivänä nainen saa kuitenkin olla oman elämänsä kuningatar. Isiä juhlitaan sitten syksyn pimeydessä, yleensä antamalla kirjalahjoja. – Aloitin äitienpäivän viettoni jo eilen …
Kulttuuri,Luonto ja kasvit,Yleinen
Se se vaan on sillä lailla, että kylläpä menisi Veikko Vennamolta sormi suuhun, jos hän sattuisi palaamaan keskuuteemme tänä päivänä. Hänen muinoinen rötösherrajahtinsa tuntuu kovin viattomalta, kun hän Suomen silloisissa olosuhteissa yritti saada rötöstelyä kuriin. Vuosituhannen vaihde oli se, jolloin kaikki muuttui. Tietokoneet eivät vaihdoksesta seonneet, mutta Internet ja globalisaatio herättivät tietoisuutemme uuden vuosituhannen alussa …
Ilmojen puolesta (ja muutenkin) hieno vappu on vietetty hyvässä seurassa hyvän ruoan ja kuohujuomien parissa. En nähnyt anarkisteja, enkä naisten ahdistelijoita. Ainoastaan normaalia enemmän normaalia iloisempia ihmisiä. Kaikesta värikylläisyydestä huolimatta vapun väritys on musta-valkea. Helposti voi luulla, että musta on aina musta, mutta kyllä siitäkin sävyeroja löytää. Mustista vaatteista irtoaa joka pesussa väriä ja tuloksena …
Kulttuuri,Terveys ja sairaudet,Yleinen
Vappu lähestyy ja ilmat lämpenevät. Ihan oikeasti, eilen iltapäivällä oli jo niin lämmin, että oli ilo odotella bussia pysäkillä. Tänä aamuna puolestaan tuli vilu samassa hommassa, mutta olen vakuuttunut, että vappuna on lämmintä. Olen ottanut vappua vastaan jo pitkin viikkoa syömällä kaksi (Malvialan) tippaleipää ja valmistamalla neljä litraa simaa, vaikkei ollut tarkoitus. Joudun sen kuitenkin …
”Kirjat ovat peilejä: niistä näkee vain sen, mitä katsoja on jo itsessään.” (Carlos Ruiz Zafón). Kirjan ja Ruusun -päivän kunniaksi intouduin muistelemaan viime kesänä lukemaani Tuulen varjo -teosta. Mielestäni se on paras tällä vuosikymmenellä lukemani kirja. Minulla on tapana kirjoittaa muistiin parhaista kirjoista parhaita sitaatteja, koska ne on niin ”laittamattomasti” sanottu, Tuulen varjosta olen tallentanut …
Olipa taas sunnuntain vastaisena yönä ”mahtava” kotiinpaluu tänne Ankeuden Alkulähteille. On se kumma, että kulttuurishokki iskee aina Suomeen tullessa, harvemmin vieraaseen maahan mennessä. Menipä minne tahansa, aina tuntuu kotoisalta. No, Pohjois-Koreassa en ole käynyt, enkä toivottavasti ikinä sinne joudukaan. Siellä tuntuisi varmaan samalta kuin Suomessa… Paremman palvelun ja aurinkoisen ilmaston taakseen jättäneenä, kylmyys ja ankeus …
Virpomiset on virvottu, eikä tietenkään sekään onnistunut ilman jälkipuheita mediassa. Itselläni suklaamunat ja kolikot loppuivat jo heti aamupäivällä, enkä sen jälkeen avannut ovea. On sanottava, että ihmeen taidokkaasti nuoret noidat oli meikattu ja pukeutuminenkin oli viimeisen päälle. Ei mitään puolihuolimattomia resupekkoja, kuten joskus menneinä vuosina. Virpojien jakamat varvutkin olivat tyylikkäämpiä kuin edellisvuosina. Taso tietetysti vaihteli …
Olen viime aikoina liikkunut melko paljon ”hipsterikaupunginosa” Kalliossa. Tosin Piritorin seutua pyrin välttämään, vaikkakin sen laidalla olevassa S-Marketissa tulee silloin tällöin ruokaostoksilla käytyäkin. Paljon on Kallio muuttunut viidenkymmenen vuoden aikana, kuten koko Helsinkikin. Kalliossa on nyt sitä paljon puhuttua pöhinää: on kivijalkabaareja, kahviloita, pyöräkorjaamoja, saunoja ja muunkinlaisia palveluita tarjolla. Rauhallistakin on, ainakin päiväsaikaan, kun liikkuu …
Kulttuuri,Terveys ja sairaudet,Yksineläminen,Yleinen
Ei ruusua saa, jos ei itse sitä hanki. En saanut, koska en ostanut, säästin siinäkin. Aamulla kävin lääkärissä vuositarkastuksessa, tällä kerralla asiat olivat melko hyvin – se riittäköön juhlistamaan naistenpäivääni. Myöhemmin kävin myös keskikaupungilla, ei näkynyt naisia ruusujen kanssa, eikä kukkapaketteja kantavia miehiä. Missään ei jaettu ruusuja naisille ilmaiseksi, se olisi kait tasa-arvon vastaista. Ehkä …
Kulttuuri,Ulkomaat,Yksineläminen
Ehtoona muutamana katsoin noin puolet Dokumenttiprojektin ”Syyrialainen rakkaus” -filmistä. Sen kuvaaja oli oli käsittääkseni skotti, joka oli seurannut samaa perhettä useamman vuoden ajan. Muistelen, että mies ja lapset (kaikki poikia) majailivat jo Turkissa, kun aloin katsoa. Äitiä kaivattiin pelastamaan heidät ja auttamaan turvapaikanhakijoiksi Ranskaan. Mies vaikutti aika flegmaattiselta, kaikki tuntui olevan vaimon syytä, jonka mies sanoi …
Merkinnät RSS-syötteenä