Tänään on Kirjan ja Ruusun päivä. Silloin ennen kävin yleensä Espalla päivän tilaisuudessa, ilma oli kaunis ja joskus jaettiin ruusujakin… Mutta nyt, elämme poikkeusaikaa ja koska olen muuttanut koillisesta kaakkoon, en niin vain pääsisikään pistäytymään Espalla entiseen malliin. Lisäksi olen ”vankina” asunnossani uudessa kotipaikassa, olenhan riskiryhmää. Viime aikoina …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Vaikka virallinen ranta-aika on jo loppunut, käväisin vielä kerran uimassa. Rannalla oli väljää, vain muutama äiti lapsineen sekä muutama kuntouimari, joiden rinnalla minun uintilenkkini oli surkeaa räpistelyä. Vesi oli mielestäni karmean kylmää, koska en harrasta avantouintia… – Joka tapauksessa sain kuivatellessani luettua loppuun Paulo Coelhon Zahir-romaanin. (”Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä …
Olin parina päivänä Meripäivien pätsissä, joten eilen aamuna kun avasin verhot kotonani ja näin, että taivas oli pilvessä ja tuuli hirveästi, se ilahdutti minua kovasti! Ihmeen virkistävältä tuuli tuntui viikkojen jälkeen, vaikka se olikin leuto tuuli, voimakas kuitenkin, verho lepatti kuin viimeistä päivää. Ovi oli auki koko eilisen päivän, kun tuuli vei katkujakin kauemas, ja …
Kirjallisuus,vanhuus,Yksineläminen,Yleinen
Huh. Äsken näin ikkunasta kuinka yksi ”balkanintumma mies” liikkui parvekkeeni lähellä kohdassa joka ei varsinaisesti ole mikään kävelytie, eikä tie ollenkaan. Sitten soi ovikello ja kun avasin oven, siellä ei ollut ketään. Aika karmivaa. Ei ole helppoa vanheta aina vain turvattomammaksi käyvässä ympäristössä. Kaikki on mennyt jotenkin luonnottomaksi… Jostakin lehdestä, ehkä Seurasta kopioin oheisen lauseen, …
Totta se on, pakko on omin silmin todeta tämä talvinen kirkkaus kaiken sumeassa hämärässä vietetyn ajan jälkeen! Kun ovesta ulos astuu, häikäisee niin, että suorastaan silmiin sattuu. Aurinkolasit on kaivettava kesän jäljiltä esiin. En olisi uskonut, että niiden käytölle tulisi näin pian tarvetta. En valita, en todellakaan. Iloa ilmeeseen tulee heti, kun kuulee aamulla talitintin …
Vuodenvaihteen lähestyessä tulee mieleen pelko siitä, että parin vuoden takaiset tapahtumat Saksassa toistuvat jossakin päin maailmaa. Toivottavasti eivät toistu missään, eivät edes pienemmässä mittakaavassa. Toivottavasti maailman naiset saavat juhlia ilman pelkoa. Toivon rauhaa, edes naisille – naisrauhaa päälle maan. – Näinä pimeitäkin pimeämpinä välipäivinä olen lukenut lahjaksi saamaani Finlandia-voittajaa, Juha Hurmeen Niemi-teosta. En voi sanoa …
En jaksa tänä suurena Veropäivänä mihinkään verohurmioon heittäytyä. Minua eivät kiinnosta muiden tulot sen enempää kuin heidän niistä maksamat veronsakaan. Oma verotukseni lienee riittävä rahoittamaan saamani palvelut (itse kustannettuine jalkatukineen Prismasta ja yksityiseltä puolelta hankittuine terveyspalveluineen). Oikeastaan katson saavani liian vähän vastinetta eläkeläisenä maksamilleni veroille. – Nyt kun eletään Halloween aikaa, on maailmalla tapahtunut hirveitä …
Se hyöty kellonaikojen siirtely -ilveilystä on, että yhtenä päivänä vuodessa aikaa tuntuu olevan riittämiin ja päivä tuntuu jopa pitkältä. Minä en nouse yöllä kelloja siirtelemään, joten kun aamulla herään, vaikka kahdeksalta, kello onkin oikeasti vasta seitsemän! Niin että kellojen siirtelyn ja tavalliset aamutoimet voi tehdä kaikessa rauhassa. Eikä tarvitse kiireellä lähteä mihinkään. No harvemminhan sitä …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Tänään on sitten (varsinainen) vaalipäivä. Enää ei tarvitse katsoa telkkarista paneeleita, joissa ihmiset puhuvat toistensa puheiden päälle ja aika usein meno äityy suoranaiseksi kilpahuudannaksikin. Yleensä käänsin toiselle kanavalle, kun meno yltyi… Joka tapauksessa, ilma näyttää ainakin täällä meillä äänestystä suosivalta, aamu-aurinko paistaa. Ennen vaalit olivat juhlallinen tilaisuus, äänestämään mentiin perheittäin ja päälle juotiin pullakahvit. Eikä …
Meneillään on (taas) helmikuinen virolaisen kirjallisuuden viikko, jolloin tapahtumia ja kirjailijatapaamisia on ympäri Suomea 13.-16.2.2017. Luin eilen viikkoon liittyvää Helmi-julkaisua, jossa esitellään virolaisia kirjailijoita ja heidän teoksiaan. Lehden lopussa olikin erittäin mielenkiintoinen juttu, nimittäin vironvenäläisen Andrei Hvostovin teoksesta ”Sillamäe Passioon” viimeinen luku ”Ryssäksi tehty” (suom. Sanna Immanen). Olen muistaakseni kirjoittanut Hvostovista ennenkin. Hänen kirjoituksensa laittoi ajattelemaan monia …
Kirjallisuus,Terveys ja sairaudet,Yleinen
Aamulla katselin syrjäsilmällä Vasemmistoliiton Li Andersonia televisiosta. Taas kerran ajattelin, että hän on harvinaisen järkevä nuori nainen, vaikken välttämättä hänen poliittisen suuntauksensa kanssa olekaan samaa mieltä. (Sitten joskus) tulevassa Sote-uudistuksessa on paljon vikaa vanhan ja köyhän ihmisen kannalta. Kyllä yksilö siinä pyörityksessä katoaa ja suuret monikansalliset yrityksen kahmivat voittoja minkä kerkiävät. Vaikeaksi menee eläkeläiselle suunnistaa …
Kylläpä nyt lunta tupruttaa Suomen juhlavuoden ensimmäisen viikon kunniaksi. Mutta, ihan hyvä, että tuli oikea talvi. Parempi nyt kuin vasta vappuna. Lumen myötä päivät ovat muuttuneet valoisammiksi ja piteneehän se valoisan aika jo iltaisinkin, sen huomaa, kun vilkaisee ulos tai on ulkona iltapäivällä kolmen paikkeilla. Kevättä kohti mennään. Matkamessukin lähestyvät, viimeistään siellä huomaa kesän läheisyyden, vaikka …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Ulkomaat,Yleinen
Olipa sinivalkoinen prinsesessa, joka nukahti ruususen uneen samaan aikaan, kun aikuistumisen piti alkaa. Sata vuotta (ainakin) oli tarkoitus nukkua. Eihän siinä mennyt kuin parikymmentä vuotta, kun prinsessan linnan muurit meinasivat tyystin murtua naapurimaan karhumaisen ruhtinaan hyökätessä vaatimaan, ei suinkaan puolta valtakuntaa, vaan koko Finlandijaa. Tunnettuahan on, etteivät prinssit yksinomaan prinsessan takia tule kosimaan, vaan he …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Elämäni varrella olen tutustunut, median välityksellä, kolmeen maailmanlaajuisesti tunnettuun Donald-nimiseen henkilöön, joiden sukunimetkin ovat samantapaisia. Kansakouluikäisenä lempilukemistani olivat Aku Ankka -lehdet. Aloitettuani englanninkielen opiskelun oppikoulussa, opin, että Aku Ankan nimi olikin oikeasti Donald Duck. Myöhemmin tajusin, että Aku oli (mielikuvitusolentona) tyyppi, johon suomalainen luuseri voi hyvin samaistua. Niin ei voi sanoa kahdesta muusta Donald-nimisestä. Noin …
Merkinnät RSS-syötteenä