Otetaan mitä on

Olipa sinivalkoinen prinsesessa, joka nukahti ruususen uneen samaan aikaan, kun aikuistumisen piti alkaa. Sata vuotta (ainakin) oli tarkoitus nukkua. Eihän siinä mennyt kuin parikymmentä vuotta, kun prinsessan linnan muurit meinasivat tyystin murtua naapurimaan karhumaisen ruhtinaan hyökätessä vaatimaan, ei suinkaan puolta valtakuntaa, vaan koko Finlandijaa. Tunnettuahan on, etteivät prinssit yksinomaan prinsessan takia tule kosimaan, vaan he vaativat taloudellisia etuja, vähintään puolta valtakuntaa. Lisäksi Karhu katsoi olevansa kihloissa nukkujan kanssa, mutta saatiinhan hänet joksikin aikaa karkoitettua komean germaaniprinssin avulla, jolla myöskin oli omat (laajenemis) suunnitelmansa nukkuvan kaunottaren suhteen. Karhuruhtinas vei kuitenkin voiton. Tosin hän joutui tyytymään pelkkään kaistaleeseen prinsessan hameesta (sillä erää), rahallisiin korvauksiin ja oikeuteen valvoa nukkujaa muiden kosijoiden varalta. Uni jatkuikin sitten muutaman kymmentä vuotta, prinsessan maata sanottiin silloin Kekkoslandiaksi. Mutta, luonnollinen vanheneminen vei karhumaisen ruhtinaan voimat vähiin ja valta vietiin häneltä väkisin. Prinsessa joutui heräilemään hetkittäin seuranneena murroskautena. Mutta ei hätää. Pelastajaksi ilmaantui Europpasta sekarotuinen kingi, joka suuremmaksi osaksi antoi prinsessan uinailla, kunhan sai kymmenyksensä säännöllisesti. Kontrollifriikki hänkin oli. Prinsessan uni oli siinä vaiheessa jatkunut noin 80 vuotta. Ja sai jatkua edelleenkin, kunnes tilanne maailmassa muuttui. Väkivaltaisille itämaan tietäjille ja seikeille ei riittänyt enää keskenään tappaleminen, vaan he laajensivat taistelukenttänsä koko maailmaan. Eräänä syksynä heitä pelmahti sitten prinsessan (joka nukkui autuaasti) maahan 30 000 yksilöä. Koska maa otti heidät hyväuskoisesti vastaan, eivät he suostuneetkaan enää poistumaan maasta, vaan vaativat elinikäistä ylöspitoa lisäjoukkoja odotellessaan. Mikäs siinä, lisääntyyhän se väestö niinkin. – Prinsessaa olivat alkaneet yhä enemmän herättelemään hänen oman maansa sisäiset kähinät, esimerkiksi kielirintamalla. Ei haluttu opiskella läntisen naapurimaan kieltä, vaikka totuus on, että prinsessan esikuvan alkuperäinen nimikin oli:  Prinsessan Törnrosa . Toisaalta ei oltu niin tarkkoja siitä, mikä oli omaa, mikä vierasta. Annettiin karhuruhtinaan kynsistä paenneelle naapurin minivaltiolle sama kansallislaulu kuin itselläkin, veljeskansoja kun taas oltiin. Ja otettiin italialaisen Toto Cutugnon laulelma kansallisiskelmäksi, jota lallatettiin omalla kielellä joka pubissa.  Sitäpaitsi merentakainen, itseään maailman valtiaana pitävä, Iso Veli oli onnistunut kehittämään tietojärjestelmän, jolla pystyi valvomaan koko maailman ihmisiä ja sai nämä luomaan suhteita keskenään ja vakoilemaan toisiaan. Ilman yhteistä kieltä se ei onnistunut, joten koettiin muiden kielten opiskelu tarpeettomaksi. Sadassa vuodessa oli tultu aikaan, jolloin prinsessan on turha jäädä odottamaan miltään suunnalta tulevan prinssi Uljaan herättelyä. Tämähän veisi vain tullessaan hänen (jonkinlaisen) itsemääräämisoikeutensa ja vähintään puolet valtakunnasta. Joten, syytä olisi prinsessan havahtua ihan oma-aloitteisesti. Jäljellä on enää vajaa vuosi herätellä itseään. Finlandija-kaunottaren on aika avata silmänäsä laajasti auki ja kohdata maailma sellaisena, miksi se on muuttunut hänen satavuotisen unensa aikana. Sitäpaitsi hänhän on pysynyt nuorena, vaikka maailma ympärillä on vanhentunut.

L’italiano onkin: Olen suomalainen https://en.wikipedia.org/wiki/L’Italiano

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612292200047049_uu.shtml

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005023242.html

jesidinaiset orjina: https://areena.yle.fi/1-3003744