Otetaan mitä on

Aamulla katselin syrjäsilmällä Vasemmistoliiton Li Andersonia televisiosta. Taas kerran ajattelin, että hän on harvinaisen järkevä nuori nainen, vaikken välttämättä hänen poliittisen suuntauksensa kanssa olekaan samaa mieltä. (Sitten joskus) tulevassa Sote-uudistuksessa on paljon vikaa vanhan ja köyhän ihmisen kannalta. Kyllä yksilö siinä pyörityksessä katoaa ja suuret monikansalliset yrityksen kahmivat voittoja minkä kerkiävät. Vaikeaksi menee eläkeläiselle suunnistaa julkisilla kulkuvälineillä aina vain kauemmas katoaviin ja aina vain suurempiin ja vaikeasti saavutettaviin hoitoyksiköihin. Jossain vaiheessa välttämättä eksyy, eikä enää tiedä, kuka on ja mihin on menossa. Ei ole häävi tulevaisuus. –  Luin eilen illalla loppuun Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan viimeisen osan ”Ehtoolehdon tuho”, jossa liki satavuotiaat, mutta terveet sekä ruumiillisesti että henkisesti, ikäisekseen hyvissä voimissa olevat sankarittaret yrittävät selviytyä täysin koneellistetuksi ja ”inhimillistettyä automaatiota” hyödyntäväksi muuttuneessa (kalliissa) palvelutalossa. Täytyy sanoa, että toimittaja Lindgren on todellinen visionääri ja myös erittäin hyvin perehtynyt klassisen musiikin ja oopperan saloihin, niin kultturelleja hänen ikivanhat sankarittarensa ovat. – Muutamia lainauksia: ”Mykkyyyden autuus on vapauttava tekijä! Kun kumppani edustaa inhimillistettyä automatioota, itsellä on vapaus olla kommunikoimatta. Sinä päätät siitä itse.” s.76 Sitaatti oli Ehtoolehdon johtohenkilön, KäyttöpäällikköLähituki, Jerry Siilinpään, joka noin kerran kuukaudessa poikkeaa pitämään asukkaille käsittämättömiä luentojaan. ”…ihmisen arkitodellisuus muuttuu moniulotteiseksi, kun todellisen maailman ja virtuoottisen maailman väliin tuli asia, jota (Jeremias) oli kutsunut lisätyksi todellisuudeksi”. s. 177 ”Ihmisiin törsääntyi liikaa rahaa, eikä Suomella ollut enää varaa kaikkiin kansalaisiinsa, etenkään vanhuksiin, jotka eivät käyneet töissä.” s. 217. ”Kuinka monta ruumista pitää vielä tulla ennen kuin te uskotte, että siivousrobotit ja ruoka-automaatti eivät voi hoitaa vanhuksia?” s.224 ”Ei ketään kiinnosta pari robotin alle liiskaantunutta vanhusta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta se kuuluu kiellettyihin aiheisiin.” s.225 ”Koneet eivät helpottaneet heidän elämäänsä, ainoastaan hankaloittivat. Sillä mitä vanhemmaksi ihminen tuli, sitä vaikeampi oli elää ilman muita ihmisiä.” s.317 – Jerry Siilinpään lisäksi ainoat ihmiset, joita vanhukset näkivät olivat ”vapaaehtoisia”, jotka kuuluivat Amerikasta tulleeseen uskonlahkoon, jonka ainoa tarkoitus oli kupata asukeilta heidän viimeisetkin varansa. Ainoat elävät olennot, joita palvelutalossa liikkui vapaasti olivat rotat, joilla onkin merkittävä osuus kirjan loppuhuipennuksessa. Muuta ei ollut odotettavissa kuin: ”Döden, döden, döden”…

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005070230.html