Syy siihen, että kaikkein pahimmatkin turvapaikkaa hakevat massamurhaajat ovat saaneet ja saavat Suomesta oleskeluluvan on se, että ”eihän ketään voi lähettää kotimaahansa tapettavaksi.” Sanokaa minulle, miksi murhaajaan elämää pitää varjella, vaikka monet muut ovat menettäneet elämänsä hänen kättensä kautta? Ei kuolemassakaan ole tasa-arvoa. Mielestäni ainoastaan kuolemanrangaistus antaa hyvityksen uhrille, vaikka ei tietenkään häntä takaisin tuo. …
Kulttuuri,Terveys ja sairaudet,Yleinen
Äsken luin Diabetes-lehdestä, kuinka säästöpolitiikka kurittaa monisairasta, kun diabeteslääkkeiden Kela-korvausta heikennetään tulevina vuosina. Ja on jo heikennetty tänä vuonna, kokemusta on. Insuliini on elämän eliksiiriä. Mistähän saisi turvapaikan, jossa voisi ostaa sairauksiensa hoitoon omaan tulotasoonsa riittävällä hinnalla elintärkeät lääkkeensä? Kun joltakin otetaan, niin jollekin toiselle taas annetaan, se kävi selväksi kun seuraavaksi luin netistä oleskeluluvan …
Sananvapaus ei juhli maailmassa. Mikäli Suomi on todellakin sananvapauden johtava maa (Ruotsi vasta kahdeksas), niin en edes yrittää ymmärtää sitä, miten paljon tietoa pimitetään ja vääristellään muualla. Tässä ”yhden totuuden maassa” huudetaan kurkku suorana vain hyvin toimeentulevan pullamössösukupolven maailmoja syleileviä totuuksia. Heidän, joilla itsellään ei ole mitään kokemusta köyhyydestä ja kurjuudesta. Realistiset ja laajakatseiset näkemykset …
Kulttuuri,Luonto ja kasvit,Yleinen
Olen yrittänyt ottaa kaiken irti näistä syyskuun (ehkä viimeisistä) kesäisistä päivistä. Keväällä ostamani hempeät ruusutkin äityivät kukkimaan parvekkeellani. Eilen käyskentelin Espalla ja tänään Hietaniemen hautausmaalla (huvinsa kullakin) ja ajelin ratikoilla Ehtoolehdon malliin. Uskaltauduin sisään kolmen sepän patsaan ympärille viritettyyn muovikuplaankin. Siellä eräs rouva totesi että, ”kaikkea ne saksalaiset keksivätkin”. Siitä kehkeytyikin keskustelu, selvisi, että rouva …
Toissapäivänä näin bussipysäkillä seisoessani näyn, joka jäi vaivaamaan. Nuori, muodikkaasti pillifarkkuihin ja tennareihin pukeutunut mies (on varmaan kovaa kamaa suomalaisten tyttöjenkin parissa) veti kädestä perässään vastahakoista mustaa hahmoa, joka muistutti takavuosien maatuskanuken hautatajaisversiota. Siinä mies talutteli omaisuuttaan, epäilemättä itsensä ikäistä (tai nuorempaa) vaimoaan. Jollain tavalla näky loukkasi minua, vaikka onhan niihin saanut tottua. Jos kävellään …
Kulttuuri,Matkailu,Ulkomaat,Yleinen
Virolaiset ovat ainakin yhtä kovia kahvinjuojia kuin suomalaiset. Ennen kahvipaketin sai Suomesta halvemmalla ja veinkin usein Suomessa paahdettua kahvia tuliaisiksi. Kuitenkin kahvikupillinen kahvilassa oli Virossa lähes puolet halvempi (ja on joissakin paikoissa vieläkin), kuin Suomessa. En tiedä, mikä on kahvin hinta kaupoissa muualla Baltiassa, en entinyt tutkimaan pikaisella käynnilläni Maximassa. Joka tapauksessa hotellien aamiaisilla törmäsimme …
Kulttuuri,Matkailu,Ruoka ja ruokavaliot,Ulkomaat,Yleinen
Eipä se eilinen Rauli-myrsky kovinkaan paljon koetellut Helsingin seutua, ainakaan minun tietääkseni. Olin eilen aamupäivällä poliisin ja pelastuslaitoksen järjestämässä tapahtumassa. Aurinko paistaa tänäkin aamuna, mitä osaan arvostaa vetisen lomamatkani jälkeen. Mutta, eihän siitä vetinen ollut kuin alkuosa. Kolmantena päivä vaappuva bussimme suuntasi kohti Klaipedaa ja jätimme Latvian sillä erää taaksemme. Olin käynyt Klaipedassa pikaisesti jo …
Kulttuuri,Luonto ja kasvit,Yleinen
Kovin pienet ovat (köyhän) ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa maapallon, maanosan, maan tai kaupungin elinoloihin ja kehitykseen. Tai edes oman elämänsä kehityssuuntaan. Parempaa ei ole tulossa. Kaikki (epätoivottava) etenee vääjäämättömästi, eikä voi muuta kuin tuntea voimattomuutta maailman menoa seuratessaan. Apua, maailma, haluan ulos! En tiedä, pitääkö vajota lopullisesti epätoivoon vai odottaa edes jonkinlaista pilkahdusta siitä, että paremmat …
Ei ole välttämätöntä matkustaa meren taakse löytääkseen rauhallisia ja kauniita pikkukaupunkeja. Niitä on Suomessakin riittämiin. Monena kesänä olen yrittänyt käydä ennenkokemattomassa kaupungissa Suomen rannikoilla. Tosin, tällä menolla elinikäni ei riitä kaikkiin tutustumiseen, olisi pitänyt aloittaa jo nuorena.. Kuukausi ehti jo vaihtua elokuuksi, mutta heinäkuun lopun vietin Uudenkaupungin Crusell-musiikkifestivaaleilla. Huomasin, että Uusikaupunki on merellinen ja kultturelli …
Suomessa helteiden tietää aikanaan loppuvan ja sen tähden ”normaalit” ihmiset nauttivat lämmöstä niin kauan kuin sitä herkkua saa. Toisaalta, heinäkuu on meillä myös perinteisesti ollut kuukausi, jolloin tunteet kuumenevat puukkojen käyttelyksi, tuhoisin seurauksin. Nyt sama ilmiö on koettu maailmanlaajuisesti, puukot ovat heiluneet Ranskan lisäksi Japanissa asti, eivätkä tappavilta iskuilta ole säästyneet edes papit, lääkärit tai …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Ulkomaat,Yleinen
Tokkohan enää saa koskaan herätä (viikonloppuaamuun) ilman, että avatessaan television näkee, että on meneillään erikoislähetys, jossa ruoditaan edellisillan veritekoja ja terrori-iskuja? Jo nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että ainut tunne on kyllästyminen, myötätuntoa ei paljon löydy. Pakko on turtua, kun luonnottomasta on tullut normaalia. Ihmiselämä ei kait ole minkään arvoinen, ei oma eikä muiden. ”Vanha …
Omaa nykyistä elämääni voi sanoa ”rauhalliseksi hiljaiseloksi”. En tiedä, mistä rauhankaipuuni ja höpinäni menneiden aikojen launtai-illoista silti kumpuavat. Tai tiedän, uutisistahan se johtuu. Paniikki tulee, vaikka oma elämä ei ole (vielä) muuttunut huonompaan suuntaan. Asevarustelu, sotateollisuuden ja terrorismin kasvu, kaikki se on hiipinyt yhä lähemmäs. Afrikka, joka ennen oli vain kaukainen maanosa, on nyt läsnä …
Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Lauantai-iltana tilausbussi jätti minut Sokoksen tavaratalon nurkalle. Melkein rääkäisin kauhusta, kun luulin aikakoneen heittäneen minut jostakin muinaisesta pysähtyneisyyden ajasta suoraan keskelle sodoman ja gomorran orgioita. Apuva! Kadut ja aukiot olivat täynnä kaikenkirjavaa puolialastonta sateenkaariväkeä. Tunsin suoranaista kauhua siitä, kuinka rumpumahaisena, koko elämänsä heterona viettäneenä ja nykyään jo kirjaimellisesti sukupuolineutraalina, mummona selviäisin kotikonnuilleni tästä itseäni nuorempien …
”Aika entinen ei koskaan enää palaa”, eikä ole tarviskaan. Ainakin minulle nykyisellä iälläni kaikki matkat ovat kuitenkin nostalgiamatkoja. Usein jossakin ennaltakäymättömässäkin paikassa tulee yhtäkkiä sama tunne kuin lapsena joskus viisikymmentäluvulla: lauantaisen kesäillan rauha maisemassa. Viimeksi minulle tuli se lauantai-illan tunnelma Viljandin pikkukaupungissa kesäkuun alussa. Lapsena tunnelma tuli siitä, kun pyhän vietto alkoi kello 18 ja …
Merkinnät RSS-syötteenä