Ei ole välttämätöntä matkustaa meren taakse löytääkseen rauhallisia ja kauniita pikkukaupunkeja. Niitä on Suomessakin riittämiin. Monena kesänä olen yrittänyt käydä ennenkokemattomassa kaupungissa Suomen rannikoilla. Tosin, tällä menolla elinikäni ei riitä kaikkiin tutustumiseen, olisi pitänyt aloittaa jo nuorena.. Kuukausi ehti jo vaihtua elokuuksi, mutta heinäkuun lopun vietin Uudenkaupungin Crusell-musiikkifestivaaleilla. Huomasin, että Uusikaupunki on merellinen ja kultturelli …
Matkailu,Ulkomaat,Yksineläminen
Sata vuotta (ja risat) sitten Turkkia (Osmanien valtakunta) kutsuttiin ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Ei kovin terveeltä vaikuta nykyinen menokaan, vaikka sittemmin useat muutkin valtiot ovat sairastuneet samaan tautiin. Keväällä olin viikon Alanyassa, oli kaunista ja rauhallista, mutta koko ajan oli kuitenkin piinaava tunne siitä, ettei kaikki ollut sitä mitä näytti. Televisossa paasattiin palopuheita vuorokaudet ympäriinsä, vertailukohtana …
Matkailu,Terveys ja sairaudet,Yleinen
Kyllähän sitä jokainen varmaankin haluaisi tuntea itsensä, varsinkin näin kesällä, normaalia villimmäksi ja vapaammaksi. Omalta osaltani villiintymiset ovat vähentyneet iän myötä, mutta melko vapaaksi maailman naisten joukossa tunnen kyllä itseni. Vain terveydelliset ja taloudelliset syyt rajoittavat vapauttani. Villiksi on meno koko maapallolla mennyt, mutta sen myötä on vapaus vähentynyt koko ajan. – Eilen vietin hienon …
Matkailu,Yksineläminen,Yleinen
Heinäkuusta huolimatta kaikenlaiset huijarit eivät lomaile, vaan heiluvat urakalla kuin heinämiehet pimeissä hommissaan. Ja vasta elokuussa se eteläisen Euroopan lomakausi onkin.. Ikäihmisethän ne helpoimmin huijattavia ovat, siis todella iäkkäät. Meikäläisen ikäinen (jo kaiken nähnyt, eikä vielä täysin unohtanut) ei haksahda yhtä helposti, vaan suhtautuu epäilevästi lähes kaikkeen mitä sähköpostin ja nyt entistä enemmän puhelimenkin kautta …
”Aika entinen ei koskaan enää palaa”, eikä ole tarviskaan. Ainakin minulle nykyisellä iälläni kaikki matkat ovat kuitenkin nostalgiamatkoja. Usein jossakin ennaltakäymättömässäkin paikassa tulee yhtäkkiä sama tunne kuin lapsena joskus viisikymmentäluvulla: lauantaisen kesäillan rauha maisemassa. Viimeksi minulle tuli se lauantai-illan tunnelma Viljandin pikkukaupungissa kesäkuun alussa. Lapsena tunnelma tuli siitä, kun pyhän vietto alkoi kello 18 ja …
Baltiassa vietetyn, ennätyspitkän ja hikisen, juhannuksen jälkeen olen vieläkin eräänlaisessa välitilassa. Niinkuin nykyisin aina matkoilta palattuani. Viikko menee itseään käynnistellessä, tuntuu, että tekemistä olisi niin paljon, ettei tiedä, mistä aloittaisi.. Tarvitsen siis lomalta paluu -loman, ennenkuin pääseen taas mukaan normaaliin elämänmenooni. Mutta, joka kerta matkoilta palattuani olen kiitollinen siitä, että olen vielä hengissä. – Maanantain …
Kävin Tukholmassa kahdeksan euron risteilyllä punaisella laivalla. Helluntaina tein kotimaan meno-paluu -matkan kahdeksalla eurolla punaisella bussilla. Punainen on valttia. Tietäähän sen, ettei tätä halpuutusta iankaiken jatku, joten on käytettävä edullisia tarjouksia, niin kauan kuin niitä riittää. Laivayhtiöthän tarjoavat ilmaisiakin risteilyitä niille, jotka ensin ostavat tarpeeksi suurella summalla juomia ja parfyymeitä, what ever, niiden myymälöistä. Muistan …
”Kirjat ovat peilejä: niistä näkee vain sen, mitä katsoja on jo itsessään.” (Carlos Ruiz Zafón). Kirjan ja Ruusun -päivän kunniaksi intouduin muistelemaan viime kesänä lukemaani Tuulen varjo -teosta. Mielestäni se on paras tällä vuosikymmenellä lukemani kirja. Minulla on tapana kirjoittaa muistiin parhaista kirjoista parhaita sitaatteja, koska ne on niin ”laittamattomasti” sanottu, Tuulen varjosta olen tallentanut …
Kuulin eilen radiosta uutisen, että suomalaiset työttömät rakentajat suunnittelevat lähtevänsä Ruotsin työmaille, koska sieltä työtä löytynee suomalaisellekin. Mitä järkeä on täyttää Helsingin rakennustyömaat virolaisilla duunareilla, Eduskuntatalon remonttia myöten? Tällainen ketjureaktioko on sitä kuuluisaa työpaikkojen lisäämistä? Ensin täältä pakenivat eläkeläiset, ketkä kynnelle kykenivät ja nyt vuorossa ovat työntekijät. Kyllä on isänmaallista?! Kysyn vielä: onko todellakin pakko …
Olipa taas sunnuntain vastaisena yönä ”mahtava” kotiinpaluu tänne Ankeuden Alkulähteille. On se kumma, että kulttuurishokki iskee aina Suomeen tullessa, harvemmin vieraaseen maahan mennessä. Menipä minne tahansa, aina tuntuu kotoisalta. No, Pohjois-Koreassa en ole käynyt, enkä toivottavasti ikinä sinne joudukaan. Siellä tuntuisi varmaan samalta kuin Suomessa… Paremman palvelun ja aurinkoisen ilmaston taakseen jättäneenä, kylmyys ja ankeus …
Aika kalliiksi tuli irakilaisten turistien vierailu Suomessa. Kuukausien ylläpidon lisäksi vielä paluumatkaan Irakiin upposi noin 2000 euroa per turisti . Terve vaan ja onnea! Toivottavasti ette ikinä tule takaisin…Pelko kuitenkin on olemassa, että ainakin jotkut palaavat bumerangina, kenties uuden henkilöllisyyden turvin (tai taas ilman papereita). Money no problem. Lisäksi nämä selfie-matkailijat jättivät Suomeen ”perinnöksi” mukanaan …
Onneksi edes rikkaimmat tänne viime syksynä vyöryneistä irakilaisista ymmärtävät lähteä omin avuin takaisin omille konnuilleen. ”Muu maa mustikka” pätee heidän kohdallaan. Lähtijät pitävät rengasmatkansa hinta-laatusuhdetta huonona, ihmissalakuljettajat jäivät lopultakin voitolle. Jos olisi minun vallassani (mitä ei tietenkään ole) tai jos edes minun mielipidettäni kuunneltaisiin (kukaan ei ole kiinnostunut), en antaisi turvapaikkaa yhdellekään viime syksyn aikana …
Lähdin eilen päiväksi pakoon paukkupakkasia etelään Tallinnaan. Kylmä sielläkin oli, mutta arvelen asteita kuitenkin olleen kymmenkunta vähemmän kuin Helsingissä. Laivalla luin tietysti mielenkiinnolla Viron uutisia. Säähän ja vuodenvaihteeseen liittyvien asioiden lisäksi pinnalla olivat uudenvuoden tapahtumat Kölnissä ja Viron maahanmuuttopolitiikka. Baltic Guide (tammikuu 2016) -lehden pakinoitsija Hüttunen kirjoittaa: ”Näyttää kuitenkin siltä, että Eurooppaan tulevilla pakolaisilla on …
Matkailu,Ruoka ja ruokavaliot,Ulkomaat
Täällähän on vietetty varsinaista joulunajan ”superviikonloppua” runsain tapahtumin ja valaistuttukin on, Lucia-kulkueen ja ensi lumen ansiosta, sillä välin, kun käväisin Tukholmassa. Olin varannut laivalipun mielellä, että en lähde, jos myrskyää. Ei myrskynnyt ja Tukholmassa oli melko kaunis, tosin viileä ilma, ja jotakin mannaryynin kaltaista sateli hissukseen taivaalta. – En tiedä, maailma on muuttunut siltäkin osin, …
Merkinnät RSS-syötteenä