Totta se on, Suomessa ilma ja vuodenaika vaihtuvat yhdessä yössä. Vielä eilen takki oli minusta liikaa ulkoillessa, ajattelin, että villatakilla olisi pärjännyt hyvin. Tosin satoi ja oli kosteaa. Mutta tänään uloslähtiessäni, sonnustauduin kyllä takkiin, joka osoittautui liian ohueksi, oli palattava hakemaan käsineet käteen. Löysin vain eripariset, koska en vielä ollut kaivellut talvisempia asusteita esille. Myssy ja kaulaliinakin olisivat olleet tarpeen… Se on sanottava, että aamulenkki viileässä ilmassa piristää ihan eri tavalla, kuin lämpimässä oleilu. Ei tarvitse nuokkua koko päivää sumeassa olotilassa.
Kylmäävää kyytiä oli myös kirjassa, jonka luin viikonloppuna. Se oli Jussi Adler-Olsenin uusin teos: Pullopostia. Olin ollut viime viikolla tämän tanskalaisdekkaristin kirjailijatapaamisessa, josta ostin 550-sivuisen kirjan, vaikka en ollut lukenut sarjan paria aikaisempaakaan. Kyllähän juoni otteessaan piti, niin ettei voinut lukemista lopettaa. Peruskamaa se kuitenkin oli: psykopaatti sarjamurhaaja, keski-ikäinen, rähjääntynyt apulaispoliisikomisario häntä jahtaamassa maahanmuuttajataustaisen apulaisensa ja (nörtti)skitsofreenikkosihteerinsä kanssa. Samanlaatuinen on asetelma rikostutkimuksen osalta kaikissa dekkareissa, joita olen lukenut. Naisten kirjoittamissa vain on tutkinnanjohtajana nainen ja hänen avustajansa ovat miehiä. Tietokonenörtti pitää nykyaikana aina olla. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän katsoa dekkareita televisiosta, kuin lukea niitä.
Merkinnät RSS-syötteenä