Kirjallisuus,Kulttuuri,Yleinen
Eilen oli aika kummallinen päivä. Ensinnäkin ilman puolesta, aamulla näytti siltä, että alkaisi sataa, mutta sää paranikin aurinkoiseksi ja leudoksi, yllätys yllätys! Tuulista tietenkin oli. Minua ei kiinnostanut lähteä myymään eikä ostamaan mitään, enkä ajatellut käydä Maailma kylässä -tapahtumassakaan. Ja kait niitä olisi vielä muitakin tapahtumia ollut.. Aamulla katselin televisiosta Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalia Savoy-teatterista. Yllättäen lavalla oli ”tuttu” mies, Jonas T. Bengtsson, joka oli haastateltavana torstaina Sociksen baarissakin. En ole vielä lukenut yhtään hänen kirjoistaan, mutta tanskalaiset jyräävät dekkarien teossa niin kirjallisuudessa, tv-sarjoissa, kuin valkokankaallakin. Eikä pelkästään dekkarien. Ohjelmassa tuli tunnin lounastauko, joten päätin lähteä (kuitenkin) kaupunkiin. Tein aika kummallisen päätöksen, olin näet kotona lukenut arvostelun venäläisestä elokuvasta ”Rooli”, joka sai neljä tähteä ja päätin mennä katsomaan sen. Olihan se erikoinen elokuvakokemus: katsojia oli kaksi, itseni lisäksi eräs toinen naishenkilö. Hän lähti kesken pois. Itse istuin sinnikkäästi loppuun asti, vaikka elokuva ei tuntunut loppuvan millään. Se kertoi miehestä, jonka pakkomielle oli palata takaisin neuvostojen maahan vuonna 1923. Talven harmaudessa kuvattu mustavalkoinen elokuva oli todella kummallinen valinta kauniina alkukesän päivänä nähtäväksi. Mutta, olihan se aika ylellistä, kun yksinäni siellä istuin.. Ennen elokuvaa olin poikennut (kuitenkin) rautatientorilla Maailma Kylässä -hulinassa. Siellä näin toimittaja Anna Laineen juontamassa, oli alkamassa kehitysaputyöpaneeli. Olin nähnyt hieman aikaisemmin hänet Savoy-teatterin lavalla kirjallisuustapahtuman televisioinnissa, joten hieraisin silmiäni. Kyllä! Sama henkilö, vaikka asu oli toinen. Ahkera nainen. Mutta, jos asuu Tallinnassa, kai sitä keskittää tekemisensä Helsingissä mahdollisimman paljon samalle päivälle.
Merkinnät RSS-syötteenä