Otetaan mitä on

Luettuani loman aikana rannalla kaikki kevyemmät, ennalta lukemattomat, teokset kirjahyllystäni ja vielä kaikki vanhat naisten- ja aikakauslehdet, olin viikonloppuna siinä tilanteessa, että piti löytää lukemista. Loman aikana tulleet lehdet olin tutkinut ja sanaristikot täyttänyt. Löytyihän hyllystäni järkäleitä ja vähän laihempiakin kirjoja, joita olen saanut joululahjoiksi vuosien saatossa. Aloitettuja, mutta kesken jääneitä olivat: Annan Politkovskajan Putinin Venäjä sekä saman kirjoittajan Venäläinen päiväkirja, kuten myös: Casanova (474 sivua) ja Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri (639 sivua). Huh, huh. Lahjakirja, jota en ole tähän mennessä kyennyt aukaisemaan on: Mammutin metsästäjät (799 sivua), mammutithan ovat taas ajankohtaisia, mutta en tiedä.. samoin aivan avaamaton oli Doris Lessingin Kultainen muistikirja. Lisäksi löytyi vielä kaksi teosta naapurimaista, jotka olen itse ostanut: virolainen Vabaduse hinnaks on elu (metsäveljistä) viron kielellä (520 sivua) ja venäjänkielinen, laitan nimen nyt kuitenkin englanniksi: ”The Imperial Winter Palace during the reign of the last emporor (1894-1917)”. Kahdesta viimeksi mainitusta tyydyn selailemaan kuvat ja lukemaan kuvatekstit, siihen kielitaitoni riittää. Taitaa olla koko loppuelämän projekti selviytyä kaikista kirjoista. Periaatteeni on kuitenkin se, että jos joku on jaksanut kirjoittaa kirjan, aiheesta, joka minua edes vähän kiinnostaa, on minun jaksettava se lukea. – Tartuin nyt siis edesmenneen Nobel-kirjailija Doris Lessingin Kultaiseen muistikirjaan (586 sivua). Ensimmäinen luku sisälsi kahden naisen dialogia, jossa käsiteltiin kommunismia, juutalaisuutta, naisen asemaa, aviomiehiä, uskottomuutta, lasten kasvatusta jne… Ihmettelin, kuka aloittaa 50 sivun pituisella dialogilla, ilman henkilöiden esittelyä tai edeltävää toimintaa? Lessing tekee niin. Aika vaativaa lukijalle! Itse sain luettua koko ensimmäisen luvun pituisen dialogin viidessä vuorokaudessa, koska en kerta kaikkiaan jaksanut.. Sivulta 56 alkoi luku: Muistikirjat, se kertoon naisista toisen elämästä ja olen edennyt hieman nopeammin. Vielä on 526 sivua jäljellä. Kyllä kiinnostus varmaan herää jossain vaiheessa. Kirjan sisäkannesta luin: ”Lessingiä pidetään naisliikkeen pioneerina ja vuonna 1962 ilmestynyttä Kultaista muistikirjaa feministisenä perusteoksena”. Jaahas.