Otetaan mitä on

Kaikki yksinelävät eivät koe olevansa sinkkuja, joihin liitetään vapaa ja huoleton bile-elämä ja parin etsintä ennen kaikkea. Sinkkujen yksineläminen mielletään ohimeneväksi vaiheeksi elämässä. Mutta, kaltaiselleni todelliselle yksineläjälle parisuhde on se ohimenevä vaihe elämässä ja yksineläminen normaali tila. Ei voi mitään, näin elämä on mennyt. Tottakai kunnioitan sellaisia ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat nuorena menneet avioon ja nyt tulee jo viisikymmentä aviovuotta täyteen. Sellainen pariskunta oli eilen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, nimittäin Vappu ja Ilkka Taipale. Tosin, heille ei ole riittänyt pelkkä sitoutuminen avioelämään,vaan molemmat ovat olleet ja ovat edelleenkin yhteiskunnallsia vaikuttajia. He ovat ottaneet asiakseen myös yksinelävien ihmisten ongelmat, Ilkka erityisesti yksinelävien miesten, joita heitäkin on, vaikka luullakseni naiset ovat porukassa enemmistönä. Poliittisista puoluesta olen kuullut vain demareiden puheissa mainittavan yksinelävät, muille heitä ei kai ole olemassakaan. On vain lapsiperheiden asiat.. Kuitenkin, niinkuin usein on sanottu, yksineläviä on Suomessa viidesosa väestöstä eli miljoona potentiaalista äänestäjää. Väestöliitossakin on tänä vuonna huomattu sinkkujen olemassaolo: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/sinkuille/

Alkavan kevään kunniaksi esittelen pitkäikäisimmän elämänkumppanini, se on kiinanruusu, jonka sain seitsemänkymmentäluvulla eräältä naapuriltani. Olen sen luokan tumpelo viherpeukalo, että kaikki muut viherkasvit, ja kukkivatkin, onnistun nitistämään jopa parissa viikossa. Tosin poikani minulle ”hoitoon” jättämät kaksi ruukkukasvia kestivät kaksi vuotta, mutta viime kesä oli liikaa niillekin. Mukanani on muutosta muuttoon kulkenut kiinanruusun lisäksi kultaköynnös, joka on myös peräisin seitsemänkymmenluvulta. Nämä kaksi eivät ole minua jättäneet. Tosin, viime kesänä minä jätin molemmat kuukaudeksi lasittamattomalle parvekkeelleni ilman hoitoa loman ajaksi ajatellen, että kyllä ”itsestään kasteleva” ruukku ja taivaalta tuleva sade kastelee tarpeeksi. Taivaalta ei vettä tullut ja kiinanruusun kastelusysteemi oli tukossa (huomasin vasta syksyllä), joten partsilla odotti kuiva ranstakka, jossa oli muutama keltainen lehti jäljellä. Kultaköynnös oli hyvissä voimissa. Luulin, että nyt tuli ero puuksi kasvaneesta elämänkumppanistani, mutta ajattelin heittää sen pois vasta myöhemmin syksyllä. Ruukku on suuri ja painava, enkä pystynyt sitä yksinäni tyhjentämään. Kun lopulta sain apua, huomasin, onneksi ennen bioroskista, että rungossa oli pienenpieni vihreä lehden alku ja että kastelusysteemi oli tukossa. En sitten raatsinutkaan heittää menemään. Kun kastelu taas pelasi, kasvi alkoi hädissään pukata vihreää oksaa tyvestä alkaen. Ajattelin, että sahaan kuivat yläoksat pois, mutta en löytänyt talvioloissa pientä oksasahaa kaupoista. Nyt on yläoksissakin jo vihreitä silmuja. Kasvun ihme! Ehkä se vielä kukkiikin..