Realismi ja populismi

31.05.2018, lila46

Eilen, toukokuun ihanuutta ihastellessani tuli mieleen käydä kerrankin katsomassa Jätkäsaareen rakennetavaa kantakaupungin jatketta lähemmin. Yleensä olen körötellyt vain ratikalla siitä ohi Länsisatamaan, nyt ajelin ysin päätepysäkille. Rakennustyömaaltahan siellä näytti ja perin keskeneräiseltä. Mutta ahdistuin jo valmiiksi rakennetuissakin kortteleissa, vihreyttä oli kovin vähän ja pimeitä kuilumaisia katuja kovin paljon. Erittäin urbaania, mutta minä, lähiöiden asukkina tunsin pakokauhua. Jos joskus olin haaveillut Jätkäsaareen muutosta, ne haavet katosivat. https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/jatkasaari -Iltapäivän tahdoin viettää luonnonläheisemmässä miljöössä ja suuntasin Vanhankaupungin kosken partaalle. Ihmeteltävän vuolaasti vesi pauhasi koskessa tämän kuivuuden keskelläkin. Oli onkijoita, auringonottajia ja penkelillä istuskelijoita, mutta myös joukko nuoria miehiä (ehkä paperittomia en tiedä), jotka vinguttivat omaa musiikkiaan, paukuttivat käsiään ja huutelivat omalla kielellään. Niin suvaitsematon minustakin, joka en ulkona meluamisesta ennen ole häiriintynyt, on tullut, että en olisi kaivannut Alanyan rantatunnelmaa siihen kauniiseen alkukesän suomalaiseen maisemaan. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/ulkoilu/kalastus/vanhankaupunginkoski/ Yhden päivän aikana totesin, miten erilaisia todellisuuksia yhteen kaupunkiin mahtuu, sitä ei voi välttää. – Maailma kylässä on hieno tapahtuma parin päivän ajan. Mutta kun se maailma ”kylässä” jatkuu päivästä päivään ja törmäät siihen heti omalla piha-alueellasi, ei se ole helppoa ja aina vaikeammaksi käy, mitä vanhemmaksi itse tulee. Monenkirjavan porukan joukkoon mahtuu paljon suomalaisille käsittämättämästi ja huonosti, jopa agressiivisesti käyttäytyviä yksilöitä. Ja kaikki nämä on kohdattava sanomatta sanaakaan, ettei leimautuisi rasistiksi….