Euroopan etelälaidalla on valtio, jonka maantieteellinen muoto muistutti minusta Suomea koulun maantiedon tunneilla. Se oli niinkuin meidän maamme ylösalaisin. Mene ja tiedä, eräs maantiedon opettaja sanoi, että Italia on niinkuin saapas (mikä lieneekin yleinen vertaus) ja Apulia on saappaan korko. Ja taloudellisestikin, kun meillä on rikas etelä ja köyhempi pohjoinen, Italiassa on ylösalaisin: köyhä etelä ja rikas pohjoinen. Nuorena minä (niinkuin moni muukin) hurmaantui Italiasta ja sikäläisestä elämänmenosta. Ja ne iskelmät, ei tarvinnut matkustaa Suomesta minnekään joutuakseen niiden valtaan: italialaiset muusikot tulivat tänne tanssittamaan ravintoloihin ja samettikurkut laulelivat suomalaisille vaaleaveriköille. Ne olivat aikoja! – Ensimmäisestä Italian matkastani lähtien se on ollut unelmakohde Numero Uno. En minä niinkään italianoihin, tai kehenkään yksittäiseen komistukseen ihastunut, vaan koko maahan. Ei ollut väliä, mihin suuntaan matkusti, monikerroksinen historia, kuvankauniit maisemat, kulttuuri, herkulliset ruoat ja hyvät viinit sekä auringon lämpö olivat joka paikassa läsnä. Vaikka tiesikin mafian läsnäolosta ja muista epäkohdista, turistina niiltä oli helppo sulkea silmänsä, ainakin niin kauan kuin itse sai olla rauhassa. – Viime vuoden puolella katsoin sattumalta englantilaisen taloustoimittajan filmin: Italia, tyttöystävä koomassa. Siinä missä meidän pohjoinen neitomme on torkkunut pian sata vuotta, etelän kaunotar on vielä tukevammassa unessa, peräti koomassa. Filmi on muutaman vuoden takainen, mistä syystä siinä puhutaan vielä paljon Berlusconista. Ja haastateltu kirjailija Umberto Eco on filmin teon jälkeen kuollut. Maahantulijoiden vyöry Välimeren yli on kiihtynyt (välimatka on huomattavan lyhyt Tunisiasta Sisiliaan), muistaakseni siirtolaisten määrä oli viime vuonna noin 200 000 (en ole tarkistanut). Ihmiset ylittävät meren tullakseen nimenomaan siirtolaisiksi, saadakseen työtä ja paremman elämän, samoin kuin Espanjaankin tulijat, jotka eivät ilmoittaudu turvapaikanhakijoiksi. Italian työttömyysluvuista en saanut mitään tolkkua, tuskin edes vastaavat kyselyihin. Kulttuurin mukaisesti puolet Italian naisista ei käy töissä, vaan haluaakin ensisijaisesti olla mamma ja hoitaa lapsia sekä kotia. Naapurimaiden työttömyysasteet ovat kuitenkin huikeita: Kreikka 23,1 prosenttia ja Espanja 19,8, joten eiköhän se Italiassakin liene parinkymmenen prosentin luokkaa. Aivovienti on suurta, eivätkä poislähteneet älymystön jäsenet koe houkuttelevaksi palata kotimaahansa, vaikka sydämiltään italialaisina aina pysyvätkin. Ohjelma on nähtävissä Areenassa vielä pari viikkoa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701092200050813_uu.shtml
Merkinnät RSS-syötteenä