Otetaan mitä on

Viime tiistaina näin bussin ikkunasta kadulla pienen kulkueen, jossa kuljetettiin hämmentyneen näköistä suomalaista nuorukaista, joka oli pukeutunut poikkiviirulliseen vanginpukuun. Ajattelin, että mikähän nuorten hassuttelu siinä on menossa? Jälkeenpäin luin lehdestä, että kyseessä olikin vakava tapahtuma, jossa Ressun lukion opiskelijaa vietiin (oikeasti) Sörnäisten vankilaan ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyvänä. Vuosittain 30-40 nuorta miestä on 173 päivää vangittuna konnien joukossa, koska ovat pasifisteja. Jo nuorena, kun tajusin, että tällaista tapahtuu, se tuntui karmealta, mutta vielä kauheammalta tuntui, että sama käytäntö on yhä voimassa. Taas yksi osoitus ”oikeusjärjestelmämme” kieroudesta. Ja, samaan aikaan, kun periaatteistaan kiinnipitävät suomalaiset nuoret miehet (kesken opintojansa) lusivat linnassa, kaduillamme remuaa montakymmentä tuhatta oman maansa sotaväkeä pakoilevaa mukavuuspakolaista, jotka ovat kävelevä pommi maassamme. Jos sota syttyisi täällä, voi vain arvella, miten he käyttäytyisivät? –  Samaan aikaan eduskunnassa luetaan paperista ääni väristen Syyrian naisten ja lasten kärsimyksistä. Todellisille avuntarvitsijoille ei täällä ole enää tilaa, koska vastaanotettiin mukisematta vuosi sitten tänne lampsinut valtava miesporukka. – Kuluneella viikolla tajusin myös, että Anna Politkovskajan kuolemasta tuli perjantaina 7.10.2016 kuluneeksi kymmenen vuotta. Luin hänen kirjojaan vuosi-pari sitten yrittääkseni tajuta, mitä Venäjällä on menossa (ja mielestäni tajusinkin). Ei ihme, että tämä totuuden puhuja elminoitiin niin julmasti. Elinaikanaan Anna sai todistaa miten Venäjällä (orastava) vapaus katosi kansalaisoikeuksien rajoittamisen mukanana. (Kolumni/Iida Siimes/Voima-lehti 8/2016). Mitähän Anna sanoisi ja tekisi nykyisessä tilanteessa? Ainakin on varma, että hänen olisi ollut paettava.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/eurooppa_pol_islam_rekrytointi-56126