Mielipiteitä on moneksi

18.06.2018, lila46

Nonni. Juhannusviikko alkoi. Ovatpa juhannussäät mitkä hyvänsä, ne ovat joka tapauksessa perinteiset. Ja perinteisiä asioita tapahtuu joka säässä: muutama hukkumistapaus, muutama tulipalo, liikennekolari, puukotus ym. väkivallanteko, naisten ahdistelusta puhumattakaan. Alkoholijuomia ja grillimakkaraa kuluu reippaasti. Vanhalla rutiinilla, kyllä me osataan yötöntä yötä viettää. – Minua on harmittanut menneinä hellepäivinä se, etten ole pystynyt viime päivinä liikkumaan normaalisti vihoittelevan polven ja puuttuvan kausikortin takia. Aika on kulunut parvekkella istuessa, niinkauan kuin sinne on paistanut. Hyvä niinkin, olenhan kuitenkin ollut ulkoilmassa. – Lauantaina tosin linkutin läheiselle uimarannalle ja kävin uimassakin. Vesi oli oikein miellyttävää lämpötilaltaan. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, mutta mukaan liittyi myös eläinperhe, kun sorsaemo toi valtavan poikueensa paikalle. Poikasia oli ainakin kymmenen (ilmeisesti koostui useammasta pesueesta) ja ne olivat jo melko kookkaita. Emo oli (liian) kesy ja opetti poikasiaan samanlaisisiksi. Eipä aikaakaan kun eräs venäjää puhuva ihmisemo meni ottamaan poikasia syliinsä ja heittämään leipää koko pesueelle. Siitä tietysti kaikki lapset innostuivat ja halusivat myös ruokkia lintuja eväillään. Leipää ja pullaa heiteltiin ja syötiin innolla. – En tiedä, miksi se touhu alkoi minua harmittamaan vaikka ruokinhan itsekin talvisin lintuja ja parvekkeellani on orava-syöttiläs nytkin. Niinpä, menin uimasta noustuani kysymään henkilökunnalta, eikö rannalla voisi olla jonkinlainen opaste lintujen ruokinnasta? En ehtinyt saada vastausta, kun paikalle ”lennähti” kypäräpäinen pyöräilijä, joka tiukkaan sävyyn ryhtyi opastamaan, ettei mitään kieltoja voi rannalle laittaa. Ihmisillä täytyy olla oikeus ruokkia sorsia niin halutessaan… – Niinpä. Mikä on ihmisen paras ja mikä eläimen? Niin paljon valitetaan hanhien aiheuttamista haitoista, mutta halutaan pitää kiinni tavoista, jotka houkuttelevat villejä eläimiä ihmisten kansoittamille paikoille. Jos joku esittää mielipiteensä mistä tahansa asiasta, heti sille löytyy ärhäkkä ja häikäilemätön vastaväittäjä. Minähän sitäpaitsi vain kysyin henkilökunnan edustajalta ja sain vastauksen täysin sivulliselta henkilöltä. Poislähtiessäni näin valkoposkihanhiparin uiskentelevan joessa. Ne olivat ensimmäiset hanhet niissä maisemissa. Jollain tavalla tunsin kieroa vahingoniloa…