On Loppiaisaatto ja täyden kuun aika. Ilmassa pitäisi olla taikaa.. Todentotta, aamulla suoritellessani arkisia toimituksiani tuntui aivan taianomaiselta kävellä kirkkaalla ilmalla ulkona. Näkyvyys oli hyvä pitkälle joka suuntaan. Ihmisiä koirineen ja lapsineen oli tavanomaista enemmän liikkeellä. Tuntui ensimmäinen ailahdus siitä, että kevättä kohti ollaan menossa. Eihän tuollainen kymmenen asteen pakkanen suomalaiselle missään tunnu, eikä menoa häiritse. Tämä on viimeinen risainen viikko ja ensi viikolla päästään normaaliin arkeen. Eläkeläisenkin on syytä ryhdistäytyä ja lopettaa pimeän turvin löhöily. Heti keskiviikkona korjaan pois vähäiset koristeeni ja sähkökynttilät. Töissä käydessäni jouluviritykset pysyivät joskus wanhaan jouluun 13.1. eli Tuomaanpäivään asti, mutta ei koskaan sen kauenpaa.
Eilisessä Strömsö-ohjelmassa (taitaa tulla tänään uusintana) oli vieraana mielenkiintoinen vanhempi herrasmies Pohjanmaalta, muistaakseni nimeltään Bo Kronqvist joka penäsi suomalaisilta suurempaa yhteishenkeä sekä me-sanan käyttöä ainaisen minä -jankutuksen tilalle. Niinhän se on, kun vuosikymmeniä opetettin suomalaisille, ettei ole syytä huonoon itsetuntoon ja että on hyvä ilmaista mielipiteensä minä-muodossa, on tultu nykyiseen Minä-minä -yhteiskuntaan. Oma napa on lähinnä ja omia etuja pitää valvoa toisista välittämättä. Narsismi, itsekkyys ja itsekeskeisyys sekä empatian puute tuntuvat olevan vallalla. Ei se ole vierasta itsellenikään yksinelävänä. Ehkä idästä tuleva uhka kuitenkin on omiaan kasvattamaan yhteisen edun huomioon ottavaa yhteishenkeä? Hyvää loppiaista meille!
Merkinnät RSS-syötteenä