Nyt on se aika, jolloin sadismiin taipuvaisilla autoilijoilla on mahdollisuus päästää valloilleen ja toteuttaa kaikki vihansa ärsyttäviä ja tyhmiä jalankulkijoita kohtaan. Onhan tämä maa, jossa autoilija on kuningas. Pois tieltä risut ja männynkävyt… Eilen olikin erityisen loskainen ja lätäkköinen keli, esimerkiksi Mechelininkadulla. Onnistuneen brunssin jälkeen (45 euroa juomineen kahdelta hengeltä) ravintola Perhon nostalgisissa tunnelmissa, piti ylittää katu päästäkseni kasin pysäkille. Rakennustyömaasta johtuen (?) jalkakäytävällä oli varmaan puoli metriä syviä suuria vesilammikoita ja koska jalassa ei ollut kumisaappaita, jouduin kävelemään ajoradan vieressä olevalla kapealla lumikannaksella. Ajoradalla oli vielä suurempia lammikoita kuin jalkakäytävällä. Sen sijaan, että autoilijat olisivat hiljentäneet vauhtia, ne lisäsivät sitä nähdessään mummon horjuvan siinä yrittäessään päästä suojatielle. Ainakin pari kuskia tuntui lisäävän vauhtia kohdallani. Sain (ainakin) kaksi täyttä kurakylpyä. Kun lopulta pääsin turvaan ratikkapysäkille koko oikea puoli varalostani oli likomärkä, varsinkin aamulla vastapestynä jalkaan laittamani samettihousut. Pysäkillä ollut rouva päivitteli alennustilaani. Hänellä oli kädessään kamera, jolla hän oli kuvannut lätäköitä ja kaahausta. ”Minnehän niillä on niin kova kiire sunnuntainakin”, ihmetteli rouva. Kun lopulta olin kotona, laitoin kengät kuivumaan, vaatteet pesukoneeseen ja villasukat jalkaan. Paleli koko illan ja harmitti. Teki mieli santoa: Kiitos (vuitusti)! Ei se keli, mutta ne autoilijat! Sama keli jatkuu tänäänkin, moneenkohan kertaan vielä kastun?
Merkinnät RSS-syötteenä