Kirjallisia tapahtumia

29.10.2017, lila46

Se hyöty kellonaikojen siirtely -ilveilystä on, että yhtenä päivänä vuodessa aikaa tuntuu olevan riittämiin ja päivä tuntuu jopa pitkältä. Minä en nouse yöllä kelloja siirtelemään, joten kun aamulla herään, vaikka kahdeksalta, kello onkin oikeasti vasta seitsemän! Niin että kellojen siirtelyn ja tavalliset aamutoimet voi tehdä kaikessa rauhassa. Eikä tarvitse kiireellä lähteä mihinkään. No harvemminhan sitä sunnuntaiaamuna on pakollisia menoja. – Sellaistakin tapahtui kuluneella viikolla, että talvi pääsi yllättämään, niinkuin joka vuosi. Tänä vuonna heti aamulla hirveän kolarin kera. Hirveä oli keli perjantainakin (nimenomaan keli eikä ilma), kun jouduin käymään yksityislääkärillä tarkistamassa asioita ja Kirjamerssuilla. Messut olivatkin minulle viikon päätapahtuma. Olin kirjahurmiossa jo alkuviikosta lähtien, luin viimeisintä Parnasso-lehteä ja tutkin Messuluetteloa. Ostin pääsylipun vain yhdeksi päiväksi, vaikka neljän päivän lippu olisi suhteessa edullisempi) koska pelkäsin, kaikkina mesupäivinä ilmojen olevan niin huonot, etten kykenisi kuitenkaan joka päivä paikalle. Sisällä messuhallissa kelit eivät vaivaa, mutta pitkiä matkoja sielläkin joutuu taivaltamaan. Lähden pois aina siinä vaihessa, kun hankintani alkavat painaa liikaa. – Käyn aina messuilla mielellään heti niiden alettua ja aamupäivällä, miksi mennä viikonloppuna tungeksimaan työssäkävijöiden riesaksi? Väkeä oli perjantainakin riittävästi, mutta ei tungokseen asti. Tavoistani poiketen en ollut ilmoittautunut etukäteen mihinkään kirjapiiriin, mutta sain silti seurata usean kirjailijan haastatteluja Jörn Donnerista Palefaceen. Yksittäisiä istumapaikkoja löytyi hyvin esiintymislavon ympäriltä. Kun raahauduin bussiin hankintoineni, toiset eläkeläiset kysyivät, että näinkö Haukioita messuilla? En nähnyt, käsittääkseni Jenni Haukio lausui runoja vasta lauantaina. – Viime viikonloppuna selatessani kirjapinojani, jotka odottavat lukemista (ja lisää tuli messuilta), osui silmiini Hillary Clintonin muistelmateos (738-sivuinen): ”Tahdon voimalla”. Olin saanut järkäleen lahjaksi täyttäessäni pyöreitä vuosia. Kun en ollut sitä kyennyt lukemaan ennen dramaattisia presidentin vaaleja, turhalta se tuntui nytkin. Mutta, selasin valokuvat ja luin valittuja paloja. Tahtonainen toteaa: ” Elämä koostuu valinnoista, ne tekevät meistä sen, mitä olemme”. Totta, mutta kun joillakin on vain huonoja vaihtoehtoja, joista valita… Nato-maa Turkista Hillary kirjoitaa: ”Mitkään Euroopan suhteemme eivät tarvinneet yhtä paljon huolenpitoa kuin Turkki, jossa on yli 70 miljoonaa asukasta, valtaosa muslimeja, ja jonka toinen jalka on Euroopassa, toinen Lounais-Aasiassa.” (s.174) Erdoganin Hillary oli tavannut ensimmäisen kerran jo 1990- luvulla, tämän toimiessa Istanbulin pormestarina. Sivulla 289 lukee: ”Kovat miehet tekevät kovia valintoja – ja jos kuka niin Vladimir Putin, Venäjän presidentti. Putinin maailmankuvaa ovat muokanneet hänen ihailunsa Venäjän historian mahtavia tsaareja kohtaan.” Ja näissä nimenomaan henidän intressinsä valovoa Venäjän rajanaapureinaan olevia maita.