Otetaan mitä on

Tänä aamuna uloslähtiessäni taivaalla näkyi outo valonkajo, jollaista ei ole tällä viikolla ole nähty ja mieliala parani heti useita asteita. Takaisin apeuteen palautti kuitenkin nopeasti oma tyhmyys ja muistamattomuus, kun kaupan kassalla tajusin, etten löytänyt minkäänlaista maksuvälinettä kassista tai taskustani. Tuttu kassapoika ymmärsi tilanteen ja sanottuani, etten tänään enää toista reissua tee, lupasi purkaa ostokseni (5-6 artikkelia) takaisin hyllyihin. Eipä kauppakassi takaisin tullessa paljoa painanut, kun siellä oli vain Metro-lehti, jonka kannessa luki: Useiden pankkitunnukset huijareille. Olotilani on tänään vaihteeksi heikompi ja kuvottavampi kuin eilen, muuten olisin tehnyt uuden reissun. Kotimatkalla näin kauhukuvia lompakon mahdollisesta kadottamisesta ja korttien sulkemis-ja kuolettamisurakasta ja henkilötietojeni päätymisestä Somaliaan tai Syyriaan, mikäli en toimi tarpeeksi nopeasti. Kotioven avattuani näin onneksi mustan lompsani kököttämässä eteisen lipaston päällä. Mieleen tuli joskus aikaisemmin lukemani artikkeli Puoli Kaupunkia -lehdestä: Diabeteksen ja dementian yhdistelmä koettelee jne. (voi se olla lääketehtaan mainoskin), jolloin tajusin dementian olevan kohdallani väistämätön, edestakaisin sahaavan verensokerini takia. Oireita on jo nyt. Tämä päivä pärjätään sitten Otetaan, mitä on -periaatteella, ainakin hedelmiä ja kananmunia on riittävästi. Huomenna on lähdettävä normaalia huonomman aamiaisen voimalla kauppakeskukseen tekemään viikonlopun ruokaostoksia.

Eilen Eduskunnan kyselytunnin alettua  säikähdin, että olinko vahingossa joutunut jollekin kauhukanavalle? Salissa istui niin kalpeanaamainen porukka, että ajattelin zombieiden vallanneen Suomen eduskunnan. Vaikka, eipähän naama paljoa rusketu, jos koto-Suomessa pysyttelee koko talven (lähestyvien vaalien takia) ja solariumit ovat todistetusti epäterveellisiä. Terveydestä ja rusketuksesta  puheenollen: psoriaatikoillehan kustannetaan oleskelu kolmen viikon ajaksi Kanarialla talvisin, Kela kustantaa. Niin olen kuullut. Tekisi ilmainen etelän loma hyvää muillekin kroonista sairautta poteville, esim. diabeetikoiden iho on korpunkuiva ja hilseilevä talvella. Ministeriaitiossa näky oli vielä karmeampi kuin salin puolella. Pilttuussa istui yrmyn näköistä väkeä, suoraan sanottuna, turvat nurin. Suupielet roikkuivat alaspäin niin vanhoilla kuin nuoremmillakin. Onhan se  pitkästyttävää ja turhauttavaa kuunnella ministeritovereiden vastauksia tyhmiin kysymyksiin. Naamojen värit vaihtelivat lumivalkoisesta kuparinruskeaan. Ruskettunein oli työministeri, joka ilmeisesti oli paennut välillä tropiikin auringon alle koko ajan nousevia työttömyyslukuja karkuun, ehkä hän tapasi siellä korkeilla ansiosidonnaisilla oleilevia työttömiäkin? Tai ehkä hän hänellä on psoriasis? Kysymysten ja vastausten kuunteleminen jäi minullakin vähemmälle huomiolle tällä kertaa, kun keskityin tilaisuuden visuaaliseen ilmeeseen. (Koettelen tekstissä  sananvapauteni rajoja)

Apoteekki-lehdessä 01/2015 tietoa psorista ja muistakin taudeista ja niiden hoidosta. facebook.com/avainapteekit