Kulttuuri,Yksineläminen,Yleinen
Viime vuoden puolella Anna-lehdessä (kannessa Rosa Meriläinen) oli mielenkiintoinen artikkeli siitä, minne voi mennä Helsingissä keski-ikäinen nainen, kun hänen menojalkansa alkaa vipattaa? Testiryhmä oli lähtenyt kiertämään erilaisia kuppiloita, mutta ennen testi-iltaa suosituksia oli kyselty esimerkiksi Eurosinkuilta, jotka pitivät ravintolaillan asemesta parempana iskumestana Keskuspuiston lenkkipolkuja. Suomi24:n keskustelupalstalta tylytettiin: ”yli 35-vuotiaat naiset ovat kurppia ja miehet eivät ole kiinnostuneet kurpista. Kannattaa hankkia kissoja ja alkaa kutoa, niin aika menee nopeammin.” Ajattelin, että jos 35-vuotias on kurppa, miksiköhän miehet sitten kutsuvat minun ikäistäni seitsemänkympin hujakoilla olevaa naista (vanha kurppa)? Ja kaiken huippu: eliniän pidentyessä jotkut naiset elävät jopa 105 vuotiaiksi (ikivanha kurppa). Aika lohdutonta: 70 vuotta elämää miesten halveksimana kurppana! Naisten olisi kai parasta kuolla pois mahdollisimman nuorina maisemia pilaamasta. – Vastauksista välittämättä testiryhmä oli käynyt useissa ravintoloissa, mm. Storyvillessä, Zetorissa, Vltavassa, Rymy-Eetussa ja Pataässässä. Lopputulos oli: ”Keski-ikäinen voi mennä minne vain. Kyse on siitä, kuinka paljon kestää sitä, että on totaalisen ulkopuolinen.” – Kyllä sitä välillä tulee tällaisena yli-ikäisenä kurppanakin kaihonneeksi menneiden aikojen Maestroa, Fenniaa, Merihotellia, mitä niitä nyt olikaan.. Nykyään illalla uloslähtö tyttöjen kanssa tietää sitä, että käydään jossakin syömässä (edullisesti) ja mahdollisesti elokuvissa, koko ajan naisporukassa. Sitten äkkiä kotiin yksinään, mahdollisimman ajoissa vaikka tuttua tv-sarjaa katsomaan.
http://urbaanisanakirja.com/word/kurppa/
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452837238037.html
http://www.hs.fi/kotimaa/a1452841066223
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1452832390604
Merkinnät RSS-syötteenä