Rauhaa naisille

29.12.2017, lila46

Vuodenvaihteen lähestyessä tulee mieleen pelko siitä, että parin vuoden takaiset tapahtumat Saksassa toistuvat jossakin päin maailmaa. Toivottavasti eivät toistu missään, eivät edes pienemmässä mittakaavassa. Toivottavasti maailman naiset saavat juhlia ilman pelkoa. Toivon rauhaa, edes naisille – naisrauhaa päälle maan. – Näinä pimeitäkin pimeämpinä välipäivinä olen lukenut lahjaksi saamaani Finlandia-voittajaa, Juha Hurmeen Niemi-teosta. En voi sanoa ahmineeni tekstiä, mutta liki puoleen väliin olen ehtinyt. Sivuja on henkilöhakemistoineen 448 kappaletta. Pidän kovasti kirjan (Liettuassa painetusta) ulkoasusta röpelöisine pintoineen. Hurme kutsuu itseään ”suruttomaksi kulttuurintuntijaksi” ja sitä hän kai onkin kirjoittaessaan ainakin meikäläiselle helposti luettavalla ja tutunomaisella kielellä maailmankaikkeuden ja -historian suurista tapahtumista. Suurta paneutumista erilaisiin teksteihin ja lähdaineistoihin on tarvittu, vaikka tekstin yleisilme olisikin melko ”huoleton”. – Kuten tässä Suomen 100-vuotisjuhlinnassa on käynyt ilmi, mitään Suomen valtiota, eikä edes yhtenäistä suomalaista kansaakaan ole ollut menneinä aikoina. Vaikka usein tuntuukin siltä, että asuu saarella, koska pitää ylittää vesi, jos on lähdössä etelään tai lähteen päin, Suomi ei ole saari, vaan niemi. Mutta toisaalta, viron kielessä niemi onkin ”poolsaar”, puoleksi saari… – Tekstissään Hurme käyttää paljon lainauksia niin Kalevalasta kuin muualtakin. Minä lainaan nyt hänen tekstiään, ensiksi edellä mainitusta naisrauhasta (keskiajalla): ”Kaikkia valtakunnan naisia turvasi kuninkaan säätämä yleinen naisrauha. Kuningas Birgerin julistus vuodelta 1316, joka laajensi yleisen naisrauhan koskemaan myös Karjalan naisia, on vanhin Niemellä säilynyt keskiaikainen asiakirja.” (s. 133) Naisia liippaa kivikautisen tarve-esineen kuvailukin: ”Tuluskivi on soikea kiviesine, jonka toiseen pintaan, paraatipuolelle, on hakkaamalla ja hiomalla uurrettu pitkittäinen ura. Tämä design tuo hakematta mieleen pillun. Tästä ovat argeologit maailmanlaajuisesti kanssani yhtä mieltä.” (s. 47) – Viimeinen lainaus kuvailee tapausta, jossa kokijana on mies: ” Tuhannen ja yhden yön maissa alkoi tapahtua maailmaa mullistavia asioita pohjoisen riimukirjoituksen kultakaudella. Nelikymppinen kaupparatsu Muhammad koki Mekan kaupungissa uskonnollisen murroksen noin vuonna 610 ja vetäytyi vuoristoon….Viimeinen suurista maailmanuskonnoista oli syntynyt.” (s. 103) – Kirja tarjoaa monipuolisen kertauksen maailmanhistoriaan oman historiamme lisäksi, ellei peräti uutta tietoakin, mitä ei opetettu koulussa.