Eilen luin urakalla loppuun Vadelmavene pakolainen -kirjan, jonka aloitin laivalla viikko sitten. Kirjaan tarttuessani luulin sen olevan hupaisan teoksen, joka saa hihittelemään ja jonka lukaisee muutamassa tunnissa. Niin ei käynyt, ehkä huumori oli niin kuivaa, ettei naurattanut, muutakuin joissakin harvoissa kohdissa. Ensimmäinen osa tuntui jopa niin kuivalta, etten meinannut selviytyä siitä. Vasta toisessa osassa, jolloin suomalainen ”kansallisuustransu” (joka on rikas perijä, vaikka on Kouvolasta), palkkaa itselleen yksityisopettajan perehtyäkseen oikean göteborgilaisen perheenisän elämään ja oppiakseen aidon murteen, tarina muuttuu kiinnostavaksi. Kolmannessa osassa sitten on väistämätön loppuhuipennus ja ”herääminen” suomalaiseen identiteettiin. Vaikka juttu tuntuu aika utopistiselta, tiedän, että sellaista tapahtuu oikeasti, ainakin suuressa maailmassa. Ja omassa lähipiirissänikin oli lapsena ruotsalaisuuden suuria ihailijoita (vaikkei suomenruotsalaisia oltukaan), joille Ruotsi oli kaikissa suhteissa parempi maa kuin Suomi.
Olen seurannut viime aikoina myös Skandimania-ohjelmaa televisiosta, jossa brittiläinen julkkis(kokki) kiertää Pohjoismaita. Taisin katsoa Tanskan jaksoa samana päivänä kun terrori-isku tapahtui Kööpenhaminassa. Eilen oli vuorossa rikas Norja. Siellä, Bergenin maisemissa britti otti puheeksi Janten lain. Höristin korviani, termi oli minulle tuttu, mutta lain sisällöstä en tiennyt aikaisemmin mitään. Nyt kuulin kyseisestä laista parin viime päivän aikana kahteen kertaan, nimittäin, Nousiaisen kirjassa sivulla 84 luin, että kyseinen laki oli yksi ruotsalaisen kansankodin peruskivistä. Vaatimattomuuteen kehoittava ”huoneentaulu” vaikuttaa mielestäni niin alistavalta, että ihmetellä täytyy, miten ruotsalaisilla ja norjalaisilla on hyvä itsetunto? Suomalaisilla, jotka eivät laista mitään tiedä puolestaan huono.Lain kirjoittaja oli norjalais-tanskalainen kirjailija Aksel Sandmose.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
Kirjan viimeisillä sivuilla päähenkilö tajuaa, ettei mitään kansankotia enää ole, vaan on individualismin aika: ”Kuningasperhe on kuin Silvian kasvot, jotka hän on kiristänyt niin monta kertaa, ettei enää vanhene lainkaan. Oikea kansan kuningatar. Pitääkö hän naamallaan kiinni kuihtuvasta kansankodista? Että edes jokin asia olisi ennallaan. Yhteiskunta mätänee, mutta Silvian naama säilyy.” s. 265
Merkinnät RSS-syötteenä