Otetaan mitä on

Tänään on hieno päivä. Hieno on ollut koko kulunut viikkokin, tämä sananvapausviikko. Sananvapaudesta en ole varma, vaikka olin alkuviikolla Ylen sananvapausseminaarissakin, pidin kuitenkin hyvänä, että sellainen järjestettiin.  Näin siellä monia tv:stä tuttuja ihmisiä livenä ja tutustuin pariin puheliaaseen ja ystävälliseen rouvaan. Pari päivää viikosta kului roudatessa kirppiksellä myymättä jääneitä vaatteita Kierrätyskeskukseen, kun en bussissa pystynyt usempia nyssäköitä kerralla kuljettamaan. Tänään Kierrätyskeskuksessa olisi ollut tarjolla kakkukahvit, mutta en viitsinyt mennä, vaikka sillä suunnalla liikuinkin. Torstaina olin sitten katsomassa Suuri ja Mahtava -musiikkisatiiria Kapsäkissä. Suosittelen muillekin! Yleisö koostui meistä neuvostajan Suomessa kokeneista. Nuorimmat katsojat olivat luultavasti 70-luvulta. Esitys alkoi Chydeniuksen iki-ihanalla Natalia-”työväen”laululla. Sitä soitettiin ennen aina Vappuaamuna radiossa, viime vuosina en ole kuullut, mikä on ollut harmi. Tunteisiin vetoavalla slaavilaismusiikilla vietiin koko ohjelma läpi, tosin alkuperäistä karskeimmilla sanoilla. Komeasti laulu kaikui. Kaija Kärkinen esitti niin Stalinin kuin Brezhnevinkin roolit. Viisihenkinen esittäjäkunta oli lavalla koko kaksituntisen esityksen. Istumapaikkani oli parvella, mikä oli sikäli haastavaa, että portaissa sai varoa kompastumista mennen tullen. – Yhtenä päivänä kävin hankkimassa, lopultakin, uuden talvitakin, jota olin haikaillut jo pari vuotta. Vanha oli mennyt (ihmeekseni) kaupaksi kirppiksellä…Eilinen kului sitten kirjallisuuden merkeissä Messukeskuksessa ja hyvin kuluikin. Olen tottunut käymään kirjamessuilla perjantaisin, jolloin menen sinne heti aamulla. Vielä viime vuonna oli ollut melko väljää, etupäässä vain koululaisryhmiä opettajineen. Nyt oli tungosta heti kun ovet avattiin. Tosin runsaudenpulaa oli esiintyjissäkin ja haluamani haastattelut menivät suurelta osin päällekkäin, mutta kuuntelin silti Enni Mustosta, Andrei Bitovia (Kun lukee kirjaa, yksinäisyys väistyy), Virpi Hämeen-Anttilaa ja Kalle Isokalliota. Seurasin myös pätkät Aku Kopakkalan haastattelusta ja venäläisten kirjailijoiden paneelista. Jos olisin ollut järkevä, olisin ostanut 20 eurolla lipun koko messuajaksi, jolloin olisin voinut valita eri päiviltä mieluisimmat kirjailijahaastattelut. En ollut kuitenkaan fyysisten voimieni riittävyydestä varma. Eilenkään en jaksanut kierrellä kovin paljoa ja Viinimessut jäivät lähes huomioimatta. Neljän jälkeen lähdin kotiin mukanani kolme ostamaani kirjaa. Tänään tyydyin katsomaan keskusteluja Teemalta, niin teen huomennakin, mikäli niitä näytetään. – Eräänlainen kultturielämys oli ostoksilla käyntikin aamupäivällä. Suuntasin nimittäin vartavasten Kalasataman Lidliin, jonne olikin yllättävän helppo mennä. Heti sisäänmennessä piti hieraista silmiä: onko tämä todellakin Lidl! Oli niin valoisaa ja avaraa, ei tietoakaan kapeista käytävistä (ja kiireistä eläkeläisistä, jotka tökkivät kärryillään takapuoleen) sekä siistiä.  Ja se hintataso, anteeksi vain Halpuuttaja ja K-ryhmä, totuus on se, että tein viikonlopun ostokseni puolet halvemmalla, taas kerran. Kiinnitin huomiota erityisesti sitruunoihin, koska toissaviikolla olin Alepassa maksanut yhdestä (1 kpl) sitruunasta 0,67 euroa. Lidlistä sain verkkopussiin pakatut neljä sitruunaa hintaan 1,11 euroa. Alko sijaitsee samassa rakennuksessa, kuten Länsi-Pakilassakin. Ei ollut asiaa. – Tämän viikon ikävimmän ilmiön näin äsken soralla ikkuani alla: siellä lepää pupujussin jäännökset. Voi Petteri Kaniini! Kuka sen on sinne tappanut ja syönyt, sillä jäljellä on vain nahka ja korvat? Toivottavasti citykettu eikä mikään muu julmuri.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Bitov