Helteestäkö johtuen olen potenut jonkinlaista turismiflunssaa kotonani pari vuorokautta. Alkoholilla ei ollut osuutta sairastumiseen. Jos olisi ollut, olisin tiennyt paranevani seuraavan päivän aikana. Olo on hutera vieläkin, mutta aamulla oli ryhdistäydyttävä sen verran, että sain käytyä kaupassa. Mitään ruokahalua ei kylläkään ole – joskus näinkin. Koska oli pakko viettää aikaa jonkinlaisessa horroksessa makuuasennossa, otin käteeni Kjell Westön pokkarin ”Älä käy yöhön yksin”, jonka olin aloittanut keväämmällä. Suoriuduin 604 sivusta sairauspäivinäni. Aina kun teos vain pysyi kädessä, luin. Nykyään ostan vain pokkareita, ne vievät hyllyssä vähemmän tilaa ja ovat helppoja kierrättää. Kirja kattaa Westön ( s,1961) minun ikäluokastani alkaen Suomen ja yksilöiden tarinaa neljänkymmenen vuoden ajalta stadin vinkkelistä.
Lukiessani ajattelin, että miksi nykykirjailijat syöltävät niin paljon sanoja, tuhatsivuinenkaan eepos ei ole mikään harvinaisuus.Kirjoittavako he kaiken mitä mieleen tulee? No, onhan meillä vanhemmilla sukukupolvillakin Kalle Päätalomme teokset sekä Alatalon salissa. Ja käytiinhän tässä läpi tosiaan 40 vuoden ajanjakso, eikä jauhettu yhden päivän tapahtumia. Kuitenkin, kirjoittaminen tietokoneella on melkoinen fyysinen suoritus, eikö olisi kevyempää tehdä suurin työ korvien välissä? En tiedä, ihailla täytyy. Mutta, ei tämä vielä mitään, varsinaiseksi kesälukemiseksi olen valinnut Ildefonso Falconesin ”Fatiman käsi” -pokkarin, 1022 sivua. Sen sanotaan olevan ”Henkeäsalpaava seikkailu- ja rakkausromaani”. Hyvä, koska telkkarista tulee pelkkiä uusintoja, ei tarvitse miettiä, mitä iltaisin tekee.
Merkinnät RSS-syötteenä