Otetaan mitä on

Luin viime viikolla Kari Hotakaisen kirjasen ”Kantaja”, jonka sain Kirjan ja ruusun päivänä kylkiäiseksi. Nopeastihan se tuli luettua (140 sivua), vaikka alussa ajattelin, että jaksaako tätä hautausmaakuvausta lukea kovin pitkälle? Päähenkilö on keski-ikäinen mies, filosofian maisteri, joka tajuttuaan, ettei koskaan saa koulutustaan vastaavaa työtä, on tehnyt monenlaista hanttihomaa tai, sanotaanko, suorittavaa työtä elämänsä aikana. Hyvin hän ilmentää yksinelävän ihmisen tuntoja, ajatuksia ja arkea. Mies kohtaa työssään sen tosiasian, että yksinelävistä tulee aikanaan yksinkuolleita,  joilla ei ole yhtään saattajaa omasta takaa. Hän alkaa kuvitellan vainajien elettyä elämää ja kirjoittaa muistokirjoituksia näille.  Aika lohduton aihe. Mutta, mestari ei olisi mestari, jos ei tunnelma muuttuisi teoksen keskivaiheilla ja lopussa saisi suorastaan nauraa muutamaan kertaan. Draamankaari pitää ja Vantaan Korsokin näyttelee huomattavaa osaa, niinkuin useassa muussakin taideteoksessa.

Aamuteeveessä keskusteltiin kulttuurin vaikutuksista mielenterveyteen: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tapahtumat/mhaw-2015