Otetaan mitä on

Kevät on kukkinut valkoisina kukkakenttinä, valkovuokotkin jo kuukautta ennen Äitienpäivää. Nyt on sinisten kukkien vuoro ja ihmeteltävän paljon niitä onkin putkahdellut eri puolilla kaupunkia esiin. Puskat vihertävät, niissä on jo oikeita lehtiä ja puissakin sellaisia pallukoita, että kohta aukeaa! On ”toivon ja lemmen aika”. No, ainakin toivon. Tekisi mieli halailla puita, niin hyvältä kevät tuntuu! Meidän pihassa oli tänään pihatalkoot, niinkuin varmaan monessa muussakin taloyhtiössä. Ilmakin suosi. Olin varustautunut osallistumaan, mutta sitten vietinkin koko päivän sisätiloissa. Enkä katunut. Olin mielenkiintoisessa seminaarissa, jossa esiintyi muiden muassa graafikko Tuomo Parikka. Hän on siinä mielessä kiinnostava, että hänen käsialaansa ovat Vish Puri -kirjasarjan kannet. Olen paraikaa Nauruun kuolleen miehen tapauksessa loppusivuilla. Lisäksi sain syyn viedä loppuun projektin, joka on virunut vireillä vuoden alusta asti.. Olen projektiorientoitunut henkilö, jolla pitää olla viimeinen toimituspäivä tiedossa, muuten ei tule valmista. Kiireen tunne edesauttaa ryhdistäytymään ja tarttumaan toimeen ripeästi.