Tänään sitä sitten tuli. Lunta nimittäin, suurina hiutaleina ja maa on (ainakin osittain) valkoisena. Sain eilen pestyä ikkunat hyvän sään aikaan. Elämä sisätiloissa kirkastui kirjaimellisesti. Kokeilin koko iän tietämääni pesuvinkkiä eli lisäsin pienen korkillisen väkiviinaetikkaa pesuveteen. Vaihdoin vettä ahkerasti ja kuivasin hyvin, laseista tuli todella kirkkaat! Vaihdoin sivuverhotkin. Vähän tuppasi huippaamaan, vaikken korkealla asukaan. Pelkäsin, että hatara pöytä hajuaa altani tai tikkaat kaatuvat. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin, tällä kertaa. Nyt voi olla ikkunoiden suhteen huoletta ainakin syksyyn asti. – Urakasta selvittyäni lähdin kaupungille. Mukavuuskengät, joita läksin ostamaan, olivat loppuneet. En sitten ostanut muitakaan. Myöhemmin olin vaihteeksi kirjailijaillassa, joista on tullut suosikkitapahtumiani parin viime vuoden aikana. Ainoa kirjallisuuden laji, jota myydän nykyaikana runsain määrin ja kirjailijoitakin putkahtelee aina vain lisää milloin mistäkin maailmankolkasta, tuntuu olevan salapoliisikirjallisuus. Tällä kerralla esittelyssä oli Intiassa asuva ja siellä aviossa oleva britti Tarquin Hall. Hänen luomansa dekkarihahmo on Vish Puri, jota kuvaillaan Intian Poirotiksi. Koska en ollut tyyppiin aikaisemmin tutustunut, ostin heti kolmen pokkarin paketin kahdella kympillä. Kirjailijaa haastatteli Intian tuntija Virpi Hämeen-Anttila. Mielenkiintoista. Itse en ole Intiassa käynyt ja käymättä jääkin, mutta olen tutustunut sikälaiseen elämänmenoon matka- ja luontofilmien sekä kirjallisuuden perusteella. Pokkareiden lukemisesta aion selviytyä pääsiäisen aikana. Kirjojen lopussa näkyy olevan sanasto ja intialaisten ruokien reseptejäkin.
http://www.lukulamppu.fi/vish-puri-on-elamanhaluinen-intialaisetsiva/
Merkinnät RSS-syötteenä