Luin joululahjaksi saamani pokkarin, Kaari Utrion ”Oppinut neiti”, jota Suomen kuvalehden arvostelussa kuvailtiin: kuin suomalainen Ylpeys ja ennakkoluulo. Kieltämättä, epookkiromaani vaatii aina samankaltaisen juonen: vaatimattoman näköinen köyhähkö ja nuorehko neiti-ihminen, johon rikas ja korskea (ja komea) aatelismies rakastuu ja seikkailujen jälkeen loppu on onnellinen. Tässä teoksessa köyhä neito reissasi Pietarin ja Lapin väliä 1830-luvun kulkuneuvoilla …
Nyt on menossa sellainen juhlakausi, että on vaikea tietää, mikä viikonpäivä on kulloinkin menossa. Eilen tuntui ihan sunnuntailta, mutta nyt onkin perjantai ja taas viikonloppu tulossa! On niin pimeää ja sateista, että hyvistä aikomuksistani huolimatta taidan viettää tämänkin päivän lehtiä lukien ja sanaristikoita täyttäen sekä kirjaan uppoutuen. Enhän luvannut mitään. Se hyvä puoli tässä päivässä …
Lupausten teko kuuluu mielestäni nuoremmille, joten helppo on aloittaa uutta vuotta. Vuoden lopussa näen mitä olen tehnyt. Teen mitä teen. Kyllähän päivämäärä 1.1.2015 näyttää runollisesti sanottuna neitseelliseltä, uuden alun päivämäärältä. Koin henkilökohtaisesti uuden aloituksen onnea päivällä avatessani uuden kahvipaketin, edellisen viimeiset porot olin käyttänyt eilen. Sattui sopivasti. Yksineläjällä kahvipakettikin kestää viikkotolkulla ja ehtii jo väljähtyä …
Merkinnät RSS-syötteenä