Otetaan mitä on

Minusta tuntuu, että Suomessa asuvat kaikken vihaisimman näköiset eläkeläiset. Lukuunottamatta naapuriamme Viroa, jossa vasta vihaisia mummoja onkin! Virolaiset itse sanovat, että he ovat maailman kateellisin kansa ja kyllä suomalaisetkin ovat. Johan se pelkkä kateus kaikkia kanssaihmisiä kohtaan vetää suupielet alas. Olen itsekin eläkeläinen ja suupielissäni on syvät juonteet, ei voi mitään, mutta silti ihmettelen. Jos katsekontaktia kanssaihmisiin pitää välttää, kuten myös kaikenlaista ilmeilyä, niin eikö sitten voitaisi olla vain ilmeettömiä? Pitääkö olla vihaisennäköinen? En tiedä, kyllähän tämä ilmasto vetää suupielet alas ja kylmyys kolottaa jäseniä, kun on kipuja, ei paljoa naurata, mutta eiväthän kaikki voi olla elämäänsä pettyneitä ja kyllästyneitä? Eikö viimeistään eläkeläisenä voisi olla tyytyväinen elämäänsä ja antaa juonteiden oieta (niinpaljon kuin se on mahdollista)? Eihän se aina helppoa ole itsellänikään eläkepennosia laskeskellessa ja onhan se niinkin, että ”kel onni on se onnen kätkeköön”, ettei aiheuttaisi lisäkateutta. Mutta, pakko oli kirjoittaa tästä asiasta, koska joka päivä bussiin astuessani kohtaan siellä jo istuvien (vanhempien ihmisten) vihaiset ja arvostelevat katseet. Ei ihme, että Suomessa keksittiin vihaiset linnutkin. Mutta, virolaisessa bussissa se vasta onkin kuin astuisi inkvisition eteen, niin tappavia katseita saa osakseen, varsinkin, jos saadaan selville, että bussiin tulija on suomalainen.. Ja joka muorilla on laukku viereisellä istuimella, ettei vain kukaan änkeäisi viereen istumaan.