Otetaan mitä on

Minun nuoruudessani puhuttiin nuorista vihaisista miehistä. Tällä viikolla olen törmännyt pariin vanhaan vihaiseen mieheen. Ehkä nämä välikausi-ilmat ovat synkistäneet mielet, eilenhän sateli iltaan asti. Käydessäni alkuviikosta labrassa kuului terveyskeskuksen käytäviltä karmeaa karjumista ja poislähtiessäni näin vanhemmanpuoleisen miehen, joka sadatteli kovaan ääneen. Eilen taas, kauppajonossa, edessäni oleva ikäiseni rouva oli ostanut paljon tavaraa ja maksoi kortilla, joten joutuihan siinä jonkin aikaa odottelmaan. Itsekin maksoin tapani mukaan kortilla. Silloin alkoi takani oleva vanhahko mies sadatella, että ” ostoksethan tässä homehtuu ja eväät tulee syötyä jo ennen maksamista mummojen hitauden takia”. Hän kehoitti myös nostamaa käteistä pankkiautomaatilta ennen kauppaan tuloa, ettei kassalla tarvitse tumpuloida. Vartija, joka seurasi tilannetta sivummalta, sai osansa ryöpytyksestä. Onneksi molemmat miehet olivat niin lyhyitä, ettei peloittanut, tuntui, kuin joku sadun menninkäinen olisi siinä möykännyt. Tuskin ukkelit kännissäkään vielä siinä vaiheessa päivää olivat. Pidin tapahtumia todisteena siitä, ettei ole miehen(kään) elämä helppoa, sen enenpää nuorena, kuin vanhanakaan. Ehkä kyseiset herrat olivat yksineläviä turhautuneita henkilöitä, joilla ei ehkä ollut kykyä tai mahdollisuutta purkaa raivoaan sosiaalisessa mediassa, niinkuin nykyään tapana on. – Tämä aamu yllätti aurinkoisuudellaan ja lämmöllään eilisen sateen jälkeen, fliissi oli ihan liikaa kauppareissulla. Pystyin juomaan parvekekahvit ja huomasin samalla passion flowerini avanneen yhden nuppunsa ja kukkivan kauniisti. Myös iänikuinen elämänkumppanini, kiinanruusu, on nauttinut tämän kesän parveke-elämästä, viime vuoden kurjuuden jälkeen, ja on väkertänyt pari nuppuakin. Tosin samalla se on saanut asukkaikseen kirvoja. Täytyy poistaa ne ennen kasvin sisälle tuontia, mutta siihen on vielä toivottavasti aikaa.

http://www.hs.fi/politiikka/a1441331416725