Eilinen ilta oli todella pimeä ja kylmä! Tänä aamuna ei tuntunut läheskään yhtä viileältä, eikä ollut liukasta, vaan oli erinomainen lenkkikeli. Kävin eilen katsomassa tuoreeltaan Sibelius Akatemian Oopperan uutuuden Frida y Diego. Kanta-esitys oli viime viikolla ja virallinen kritiikki sunnuntain Hesarissa. Olin huomannut jo alkusyksystä Sibelius Akatemian ohjelmistoa selatessani kyseisen esityksen ja ostanut heti lipun. Frida Kahlo on henkilö, joka kiinnostaa minua eniten kaikista lähihistorian naisista. Ja kun suomalainen säveltäjä Kalevi Aho on säveltänyt meksikolaisista taiteilijoista oopperan, se on monella tavalla kiinnostavaa. Esitys sisälsi myös aika paljon puhuttua puhetta ja esityskieli oli espanja. Olihan se melko tankeroa suomalaisittain ja virolaisittain äännettynä. Mutta nuorien laulajien äänet olivat erinomaiset ja he lauloivat kauniisti ja voimakkaasti. Katsoja pääsi mukaan meksikolaisten taiteilijoiden poliittisesti värittyneeseen elämään. Eikä Fridaa ja Diegoa ilman Trotskia voi esittää. Eniten mieleeni jäi kaikumaan lause, että Espanjan sisällissotaa käytettiin sotalaboratoriona ennen toista maailmansotaa. Onko Ukraina tämän päivän laboratorio? 1900-luvun historia maailmansotineen ja niiden seurauksineen on koko ajan läsnä tällä vuosituhannella. Maailman tilanne ei ole muuttunut paremmaksi.
Merkinnät RSS-syötteenä