Luonto ja kasvit,Matkailu,Yleinen
Kaksi aika kaukana toisistaan olevaa todellisuutta sijaitsee muutaman tunnin matkan päässä toisistaan. Tosin matkaan julkisilla kulkuneuvoilla vaihtoineen ja odotteluineen saa joskus menemään jopa 12 tuntia! Kun olen toisessa paikassa, elämä siellä tuntuu ainoalta oikealta ja palattuani taas lähtöpisteeseen sikäläinen elämänmuoto tuntuu kovin kaukaiselta. Pidin vajaan kaksi viikkoa mediapaastoa ja pääsiäislomaa Viron maaseudulla. Ei televisiota, ei Internettiä, vain Elmari-radion kuuntelua ja satunnaista paikallisen Iltalehden (Öhtuleht) lukemista. Ei sodanuhkaa, ei Kreikan kriisiä eikä alituista talouden kurjan tilan jauhamista, eikä varsinkaan viikosta viikkon jatkuvia vaalitenttejä! Ei näkynyt Naton koneita, eikä kuulunut Ämaristä sotaharjotuksia. Vain ilmojen ihmettelyä (pääsiäisunnuntaina oli maa valkea), lintuaurojen ja auringonlaskujen seuraamista ja meren myrskyämisen kuuntelua. Pari viini-iltaa sentään hyvässä seurassa! Hermot lepäsivät ja askel keveni. Eilen kotimäelle kavuttuani ja pienen postilaatikkoni avattuani huomasin, että se oli täpötäynnä parista tilaamastani lehdestä, Verohallinnon kirjeestä ja lukuisista ilmaislehdistä ja viihonviimeisistä postin virityksistä eli oransseista kuorista, joihin kauppojen mainokset oli jemmattu. Miksi Postin pitää lisätä paperisaastetta? Ei vaikuta ihan loppuun ajatellulta toiminnalta. Tilaamani Hesarit olin perunut, ne eivät olisi laatikkoon mitenkään sopineet. Virossa ei kotiinjaettavaa mainostulvaa ole, kauppojen tarjousvihkosia jaetaan myymälöiden ulkopuolella. Oma vika, mitäs en laittanut laatikkooni ”Ei mainoksia” -tarraa. No, huomenna ei postia jaeta. Luvassa on kevään lämpimin päivä, joten: Ylös, ulos ja lenkille, sekä penkille!
Merkinnät RSS-syötteenä