Tavallisia tarinoita

04.06.2017, lila46

Tänäkin aurinkoisena aamuna aamunavaus oli tavanomaisen karmea: autolla kaahattu mahdollisimman monta satunnaista ihmistä kuoliaaksi ja vielä viimeisteilty tekoset pukkottamalla mahdollisimman monia. Aseet ovat kiihkoilijoiden helposti saatavilla eikä uhrejakaan tarvitse valikoida, tavalliset valko-ihoiset tavikset kelpaavat hyvin, kunhan heitä on mahdollisimman paljon koossa. (Tiedä enemmän, luule vähemmän:) – Luin eilen kahden syyrianpakolaisen tarinan, jollaisia löytynee tuhansia. Ensimmäinen oli perheenäiti, joka oli tullut Damaskoksesta Istanbuliin vuonna 2015 kahden tyttärensä ja kahden sisaruksensa kanssa. Hänen aviomiehensä puolestaan onnistui venepakolaisena Turkista EU:hun matkustamaan Hollantiin asti. Vuoden odotuksen jälkeen mies sai turvapaikan Hollannista ja vaimonsa sekä lapsensa perheenyhdistämisen ansiosta sinne.-Toinen tapaus oli vielä perinteisempi, nuori syyrialainen mies, joka ei halunnut suorittaa asepalvelusta. Suurena kansainvaellusvuotena 2015 hänen vanhempansa ostivat hänelle lentolipun Istanbuliin. (En voi olla ajattelematta, mikä olisi ollut Suomen ”Talvisodan ihme”, jos kaikki asevelvollisuusikäiset olisivat paenneet Ruotsiin tai vielä kauemmas? Parikymppisenä kaatuneitahan on meillä sankarihautausmaat täynnä.) No, syyrialaiselle ”aseistakieltäytyjälle” ei ihan helposti Turkista oleskelulupaa irronnut, vaan vasta sen jälkeen kun hän oli valehdellut maahanmuuttoviraston virkailijalle saaneensa stipendin yliopistoon, turvapaikka ja oleskelulupa olivat järjestyneet. – Ovatko nämä (viekkaudella ja vääryydelläkin) Syyriasta pois päässeet sitten onnellisia nykyisissä asuinmaissaan? Perheenäiti sanoo: ”Turkissa sentään koin samaistuvani kulttuuriin. Istanbul on täynnä iloa ja elämää… Hollanti on hämmentävä. Täällä ei ole elämää.” Turkkiin jäänyt asepalveluksesta kieltäytyjä ei taas usko pysytyvänsä koskaan sopeutumaan Turkkiin. ”… todellisuudessa kyse on tämän yhteiskunnan asenteesta. Kyseessä on konservatiivinen oikeistolainen yhteiskunta…Turkissa uskonto on elämäntapa, jos et sovi siihen, et voi olla osana yhteisöä.” (Voima 5/2017 ”Turkki on syyrialaisten uusi koti”.) – Tekee mieleni kysyä: kannattiko? Ja ovatko näiden pakolaisten jälkeläiset aikanaan yhteiskuntaan sopeutumattomia ”yksinäisiä susia”, jotka eivät suinkaan ole tyytyväisiä vastaanottajamaidensa kansalaisia. Kiitollisuutta ei tunneta ja kosto elää.