Otetaan mitä on

Viimeinkin alkanut kesä on ehkä koko elokuun mittainen ja pidempikin, sillä lämpimien ilmojen uskotaan jatkuvat pitkälle syksyyn. Jippii!! Kannatti odottaa. Kuitenkin, yläilmoista kuuluu kaakatusta ja suurten lintujen aurat lentävät määrätietoisesti etelää päin syksyn lähestymisen merkkinä. Sellaisen ilmiön huomasin äskettäin, että pihlajissa ei ole marjoja. Kyllä niiden pitäisi nyt jo olla oransseja, vaikka kesä olikin myöhässä. Mikä ennusmerkki on se, kun pihlajat seisovat ilman marjoja? Kuka osaa selittää? Ehkä pihlajanmarjakoit ovat olleet runsaslukuisesti asialla? Hyttysiäkään ei tänä kesänä ole ollut, yhtään ininää en ole kuullut, tai sitten olen ihan kuuro. Ei haittaa. Paarmat ovat kyllä minua pureskelleet normaaliin tapaan, mutta esimerkiksi ensimmäistäkään ampiaista en ole vielä parvekkeellani tavannut. Yleensähän niitä on loppukesästä niin paljon, ettei ovea voi pitää auki.. – Polkupyöräkeskusteluun sanoisin saman, minkä sanoin jo keväällä: eivät minua pelota bussit, muut autot tai jalankulkijat, vaan toiset pyöräilijät. Jossain repliikissä todettiin, että jalankulkijoille pitäisi antaa kypärät päähän ilmaiseksi, niin paljon heitä jää pyöräilijöiden kolhimiksi. Kuolleen pyöräilijän tapaus on tietysti järkyttävä, mutta järkyttävän kuvan suomalaisen journalismin tasosta antavat siitä julkaistut uutisetkin. On tultu siihen, että täällä pitää osata lukea rivien välistä, se mitä ei sanota, niinkuin entisessä Itäblokissa. Kuoleman aihettanutta kuskia sanotaan vähäpuheiseksi ja muistamattomaksi. Ehkä asia on niin, ettei kukaan ymmärrä mitä kieltä hän puhuu? Suomessa intimiteettisuoja on kait vain maahanmuuttajilla. Sensijaan esimerkiksi naisen pahoinpidellyttä miestä kuvailtiin vuolassanaisesti: ” hoikalla ja vaaleaihoisella miehellä on lyhyet ja vaaleanruskeat hiukset jne..” Värillä on väliä, jos vain valkoisen saa mainita. – Täytyypä tästä hankkiutua biitsille hyvissä ajoin, ennenkuin kolme henkeä rinnan kapealla hiekkatiellä ajavat uraohjukset täyttävät tiet neljän maissa. Eilen muuten Pikkukoskella näin yllättävän näyn: laiturilla seisoi parikymmentä ihmistä, ihan kuin venettä odottaen, vaikka kanoottia suurempia vesiliikennevälineitä ei joella liiku. Kun tarkemmin katsoin, tulin siihen tulokseen, että vesinäytteitä tultiin hakemaan suurella porukalla. Olisivatkohan olleet opiskelijoita.