Tuntuu ensimmäisen kerran tänä vuonna oikeasti syksyiseltä ja illatkin pimenevät jo (turhan) aikaisin. Mutta, mitä pimeämpää tulee, sen enemmän tekee mieli käydä erilaisissa tilaisuuksissa iltaisin. Ja syksyisin niitä taidetaan eninten järjestääkin, ainakin kutsuista päätellen. Olin eilen Naistenkartanon järjestämällä Häpeä-luennolla (vain naisille). Olen viime vuosina käynyt ainakin kolmea suomalaiseen häpeään liittyvää luentoa kuuntelemassa. Edellisen piti pari vanhaa setää Tieteitten talolla ehkä vuosi sitten. Häpeää ja syyllisyyttä tässä katajaisessa kansassamme riittää. Ei siis täysin paatuneita olla. Tieteitten talon tilaisuuteenkin tunki räntäsateisena lauantai-iltapäivänä ihmisiä suorastaan ”ovista ja ikkunoista” ja ainakin puolet heistä oli miehiä. Syyllisyys ei siten olekaan ainoastaan äitien taakka eikä häpeä pelkästään tytöille sälytetty. Eilinenkin luento oli lähes täynnä, tällä kerralla opin sen, että häpeäntunne syntyy jo alle kaksivuotiaalle lapselle, mutta syyllisyyttä voi tuntea vasta nelivuotiaasta lähtien. Yleensä uhri tuntee syyllisyyttä. Häpeän ja syyllisyyden käsitteet ja tunteet sekoittuvat usein, ainakin itselläni.
Merkinnät RSS-syötteenä