Syksy on syvältä

19.11.2017, lila46

On taas niin pimeää, että huh huh! Onneksi aurinko (taisi) näyttäytyä kuitenkin menneellä viikolla, ja joinakin iltoina oli oikein mukava ja kuiva keli. Siitä olen erityisesti tänä syksynä ollut iloinen, että ilma on pysynyt leutona ja siitä johtuen liukkautta ei vielä ole pahemmin ollut. Taitaa mennä siihen malliin näillä leveysasteillakin, ettei vuodenajoissa enää ole paljoakaan eroa. Lämpötila on jotenkin tasapaksu kylmän ja lämpimän välillä ja valoisuus enimmäkseen hämärä. Mutta, parempi niin, kuin hirmukuumuus tai -kylmyys, rankkasateet ja jättitulvat… Jotenkin sitä vain ajan kuluminen tässä nykyisessä ilmanalassa hämärtyy. Nytkin on vaikea tajuta, että jouluun on enää vain kuukausi ja rapiat. Tai oikeastaan, tajusin sen käydessäni parina päivänä Aleksanterinkadun ja ja Senaatintorin liepeillä, jossa jo jouluvalot valaisivat mukavasti. Havis Amanndan ympärille pystytettiin joulumyyntikojuja. Enää ei ole välttämättä tarvis matkustaa edes Tallinnaan joulutorille, Helsinki on kehittynyt viime vuosina paljon jouluvalojen ja -tapahtumien järjestäjänä. – Kävin ensimmäistä kertaa tänä syksynä teatterissa perjantai-iltana, katsomassa Willensaunassa Pimeä huone -näytelmän, jonka kantaesityskin oli vasta viime viikolla. Nimensä mukaisesti se oli näytelmä valokuvaamisesta ja sen etiikasta. Lähtökohta oli todellinen, eli pari vuotta sitten suuren pakolaisaallon aikana rannalle huuhtoutuneiden hukkuneiden lasten ruumiiden kuvaaminen. Ajattelemaanhan se laittoi. – Pitkästä aikaa puolestaan nauroin (itsekseni) eilen katsellessani Pelimiestä. Härskiähän se kielenkäyttö oli, mutta sellaista se on todellisessa elämässäkin. Erittäin ihmeteltävää on, miten oikeat poliitikot ja imitoidut hahmot lomittuvat samassa ohjelmassa. Esimerkiksi eilen Paula Risikko oli oikein luonteva ja hänellä oli iso rooli. Mielestäni on ihailtavaa, kun uskaltaa ja osaa olla luontevasti hupiohjelmassakin!