Vaikka itse jäin eläkkeelle, on yksi joka ei jäänyt, se on Sisäinen Kriitikkoni. Ulkoapäin tulevan kritiikin voi jättää huomiotta sulkemalla korvansa ja olemalla lukematta kriittisiä kommentteja. Mutta miten saan vaikenemaan sisäisen orjapiiskurin, jolle ei koskaan riitä se, mitä teen? Kun huokaisen helpotuksesta saatuani jonkin epämieluisen tehtävän tehtyä, ääni sisällä väittää, ettei se tullut tarpeeksi hyvin tehtyä ja näyttää aina uusia tekemättömiä töitä, jotka pitäisi viipymättä hoitaa. Totta kyllä, pimeään vuodenaikaan vedoten olen siirtänyt kaikkia tarkkuutta vaativia tehtäviä keväämmäksi. Tuntuu, että tällä iällä ei sähkövalossa pysty tekemään juuri mitään muuta kuin nuokkumaan telkkarin ääressä. Tosin päivät ovat jo pidentyneet, huomaan sen nyt. Ja aurinkoisilla ilmoilla tekee mieli lähteä ulos, eikä jäädä sisälle syksyn mittaan kertyneitä tehtäviä suorittamaan. Itseni asettamia. Luin muutama päivä sitten lehdestä kirjailija Jari Ehrnroothin ajatuksia artikkelista: Hyvinvointiyhteiskunta perustuu valheelle, Olen aika paljon samaa mieltä, vaikka eihän se rentoutumiseen liity mitenkään. Nyt aloitan kuitenkin viikonlopun vieton.
Merkinnät RSS-syötteenä