Runebergin päivänä on suotavaa pitää puheita ja puhua puheista. Nyt esiin on tullut Kuninkaan puheen tilalle Presidentin puhe, joka (tietenkin) herätti monelaisia tunteita ja tuntemuksia. Minun mielestäni on hyvä, että meillä tänä aikana on järkevä ja peloton presidentti, joka sanoo ääneen sen, mitä muut eivät uskalla. Sanottakoon häntä vaikka ”tolkun ihmiseksi”. Totuus on se, että pitkä ikä antaa ihan erilaisen perspektiivin, sekä menneeseen, että tulevaan, kuin mitä on pari-kolmekymppisisellä ihmisellä. Vaikka nuoret uskovat tietävänsä kaiken, mitäpä kokemusta on yhdeksänkymmentäluvun laman aikana syntyneellä ihmisellä sitä edeltävistä vuosikymmenistä? Hän katselee elämää ja maailmaa vain oman tähänastisen, lyhyen elämänsä kokemusten perusteella. Mielestäni Suomi ei ole jakaantunut (ainakaan) vain kahteen rintamaan, se on mediassa jauhettua höpöpuhetta. Ei ole raivokkaita rasisteja, sen sijaan monet niin sanonut suvakit esiintyvät kiihkomielisen rasistisesti suomalaisia kanssaihmisiään kohtaan. Ne ”äärirasistiset teot”, joita jotkut peräkammarin pojat tekevät polttopulloja jms. heittelemällä ovat mielestäni osoitus heidän turhautumisestaan. He itse olisivat avun tarpeessa. Joku tolkku pitää olla kansainvälistymisessäkin tänä aikana, jolloin koti, uskonto, isänmaa ja jopa oma kieli on uhattuna. – Lueskelin yhtenä iltana Suomi-USA -lehteä 4/2015, vaikka en jäsen olekaan. Se avarsi katsantokantaani. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 15,4 miljoonaa pakolaista, jotka ovat jättäneet kotinsa ”uskontoon, kansalaisuuteen tai poliittiseen toimintaan liittyvän vainon vuoksi.” Vuoden 1975 jälkeen Yhdysvaltoihin on saapunut kolme miljoonaa pakolaista (edellä mainituilla perusteilla). Pakolaisten osuus kaikista maahanmuuttajista on 10 prosenttia. Viime vuonna USA antoi turvapaikan 70 000 pakolaiselle. Yhdysvalloissa on yli 321 miljoonaa asukasta. Vertailun vuoksi: Suomeen tuli viime vuonna 32 000 turvapaikanhakijaa. Suomen asukasluku on noin viisi miljoonaa. Vaikka Suomea pidetäänkin ”yhtenä maailman rikkaimpana valtiona”, rehellisesti arvioiden: mitkä ovat mahdollisuutemme pelastaa kaikki maailman pakolaiset? Australia passittaa pakolaisensa kaukaisille saarille. Minne me voimme edelleenlähettää tänne tulevia? – Monta kertaa tässä turvapaikanhakijakysymyksessä on mieleeni tullut lentokoneen turvaohje, jota ihmettelin silloin kun olin nuorempi ja itsellä oli lapsia. Ohjeessa neuvotaan vanhempia asettamaan happinaamari omille kasvoille ennen lapsen auttamista. Nyt ymmärrän kyllä, vanhemmilla on velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, että he pystyisivät huolehtimaan lapsistaan. Suuremmassa mittakaavassa sama pätee nähdäkseni myös Suomen valtioon, on saatava ensin omat asiamme kuntoon, ennenkuin pystymme auttamaan muiden kansojen hädänalaisia. Ja tulijoiden joukosta pitäisi erotella ”vuohet lampaista” entistä tarkemmin. Näin se vain on. Luulisi nuorten miesten Irakissa ja muuallakin olevan sitä kansanosaa, jolla on parhaat edellytykset pärjätä omassa maassaan levottomuuksien keskelläkin.
turvapaikka taattu (molemmille):
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454381178637.html?utm_campaign=tf-IS&utm_medium=tf-desktop&utm_term=3&utm_source=taloussanomat.fi&utm_content=site
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1454297015349
Merkinnät RSS-syötteenä