Eipä ollut naistenpäivänä, eikä koko viikonloppuna, aurinkoista. Samassa harmaudessa menivät niin arki kuin pyhätkin. Sentähden aurinkoinen, keväinen ja lämmin (+10) maanantai toi tervetulleen hengähdystauon matalapaineeseen. Kun astuin bussista ulos Helsingin keskustassa, tuntui, että olin tullut pitkästä tunnelista lopultakin perille aurinkoiseen maahan, jossa oli kaunista ja ihmiset iloisia! Eilinen meni sitten kuitenkin tutussa harmaudessa, mutta nyt taivaalla näkyy jälleen outo valoilmiö. Kyllä se tästä kirkastuu. Virossa kukkivat jo tiettävästi lumikellot ja sinilijat, mutta yritystä siihen suuntaan on täällä meilläkin, jotkut yksittäiset kasvit heräävät aikaisemmin kuin lajitoverinsa. Viikonlopun harmaus ei tällä kerralla kauhesti harmittanut, hyvä seura valaisi päivät. Maaliskuuhun on keräytynyt harvinaisen paljon ennakkonäytöksiä, sehän sopii minulle, koska ne ovat yleensä hinnaltaan edullisia tai kokonaan ilmaisia. Hiihtoloman ja pääsiäisen välitilassa on tarjolla myös ilmaisia risteilyjä niin Viroon kuin Ruotsiinkin. En ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta hyvä niin: joskus on äksöniä enemmän, sitten taas ei! Pääsin yllättäen perjantai-iltana katsomaan ennakkona Michael Baranin uutta Aamu-näytelmää, jossa käsitellään äidin ja tyttärien suhteita. Pääosassa Seela Sella! En sano muuta kuin, että oikeassa elämässä saa kuulla (ja olla osallisena) paljon rankemmassakin sanailussa. Näytelmän kantaesitys on tänään 11.3.2015 Willensaunassa. Tasapainon vuoksi olin naistenpäivän aattona katsomassa menestyselokuvaa, jossa oli hurttia äijämeininkiä alapään vitseineen, eli Luokkakokousta. Antoihan se miesnäkökulmaa. Mutta kuka kutsui Kokanderin sinnekin?
Merkinnät RSS-syötteenä