Jos oli Eduskunnan kyselytunti silloin väistötilojen aikana viikon hauskin ohjelma, jossa sai nauraa, kun värikkäät persoonat sanailivat, nyt on toisin… Nyt se on viikon turhauttavin ohjelma, jonka takia tuskin enää viitsii töllöä avata. Kun on tunnin kuunnellut hallituksen junioreiden (?) pajatusta, eikä ole saanut mitään tolkkua yhdestäkään vastauksesta, vaikka kysymykset onkin ymmärtänyt, niin ajattelee väistämättä, olisikon sen ajan voinut käyttäää hyödyllisemminkin? – Tulee mieleen kansakouluajat, jolloin kympin tytöt pitsikauluksissaan ja posket punaisina pajattivat pulpettinsa vieressä kaiken ulkoaoppimansa. Nuoruus on vamma joka kyllä aikaa myöten katoaa, mutta juuri nyt kun on puhe vanhusten (ja lasten) asioista, kaipaisi kypsempiä kannanottoja. Nämä kirkasotsaiset nuoret naiset varmaan uskovat itse siihen, mitä puhuvat, koska elämänkokemus puuttuu vielä tyystin. Ei vakuuta. Varsinkin, kun näiden paasaajien vieressä istuu yrmeän näköinen äijäkööri, joka kuiskuttelee toisilleen, ehkä jopa onnistuu räpläämään älypuhelintaan huomiota herättämättä. Akkojen asioita, ei kuulu meille. Antaa tyttöjen puhua, ei voisi vähempää kiinnostaa! – Anteeksi vain arvoisia hallitus, mutta kyllä minä niin eläkeläisenä mieleni pahoitin tällaisesta asioiden käsittelystä…
Missä oikeus missä kohtuus? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005657324.html
nämä päättävät köyhien kansalaisten asioista: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247246-kansanedustajille-palkankorotus-alin-palkka-pian-yli-6600