Otetaan mitä on

Luen aina erilaisista dieeteistä ja ruokasuuntauksista kertovat artikkelit ja jutut. Kuitenkin olen sitä mieltä, että sanoivatpa asialleen vihkiytyneet asiantuntijat mitä hyvänsä, ihminen, se ruokailija, itse päättää ja tuntee nahoissaan, mikä on suussa hyvää, eikä aiheutua ikäviä tuntemuksia ruoansulatuselimistössä ja muualla kehossa. Tosin, tänä pikaruoan ja roskaruoan aikakautena herää epäilys, tietävätkö ja välittävätkö ihmiset siitä, mitä suuhunsa mättävät? Ja nälkä kasvaa syödessä. Amerikassa kehitetyistä pikaruokalajeista on tietentahtoen tehty sellaisia, että ne aiheuttavat nopeasti riippuvuutta. Uskomatonta, mutta käsittääkseni totta. Lisäksi kaikein halvimmat ruokalajit sisältävät eniten nopeavaikutteisia hiilihydraatteja, joten nälkä tulee uudestaan nopeasti.

Paleodieetin kannattajat sanovat, että ihmisen pitäisi syödä kuin luolamies. Eli: sisäelimiä ja eläinten rasvaisimpia osia, mikä mahdollisti luolaihmisile vatsalaukun pienenemisen ja aivojen kasvamisen. Tuntuu kuvottavalta minusta, jolla lapsuudesta sisäelimien pakkosyömisestä ja niiden mausta on karmeita muistoja. Lisäksi ajattelin, etten diabeetikkona voi olla ilman hiilihydraatteja, koska viljat, palkokasvit, maitotuotteet ja etenkin sokeri olisivat kiellettyjä. Saisi syödä vain ennen maanviljelyn syntyä saatavilla olleita  ruoka-aineita. Kuitenkin, asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjojahan oli tuolloin saatavana, jopa hunajaa. Joten, jos vain pystyy syömään runsaasti lihaa ja siinä ohella muita kasvikunnan tuotteita, kuin viljaa, eiköhän kivikautinen ruokavalio sopisi diabeetikollekin. Rasvoista sallittuja olisivat voi (mutta sehän on maidosta valmistettua!) ja oliivi- sekä kookosöljy.

Itse syön lihaa yleensä vain kerran pari viikossa ja senkin sikanautana, kalaa en saa hankittua niin usein kuin haluaisin, koska se on kukkarolleni liian kallista.  Täysin kasvissyöjäksi en ole kuitenkaan pystynyt alkamaan, koska proteiinia pitää jostakin saada. Vanhemmalle keholle proteiini on erityisen tärkeää, niin sanotaan. Pidän kaikenlaisista säilykepavuista, mutta vihreät kapeat (pakaste-)pavut ovat minun inhokkejani. Kananmunista en luovu, niistä on helppo valmistaa munakas, jos ei muita ruoka-aineita ole saatavana. Myös leivän päälle voi keittää pari munaa. Minulla on kohonnut kolesteroli, johon on lääkitys, mutta kananmunat ovat tärkeä ruoka-aines huushollissani. Maitotuotteita syön juuston (päivittäin), jugurtin, rahkan ja jäätelön muodossa. Maitoa en ole lapsuuden jälkeen suostunut juomaan, koska se aiheuttaa paljon vatsavaivoja. Piimästä kylläkin pidän. Pidän kiinni siitä, että kasvisruoka maidolla ja munilla höystettynä on yhtä täysipainoista murkinaa kuin joku liharuokakin!  Luin, että tällaiselle osa-aikaiselle kasvissyönnille on keksitty nimikin: fleksitarismi eli lyhyemmin fleksaus. Nyt sitten tiedän, mikä on minun ruokavalioni nimi.

http://www.helsinkipaleo.com/aloita-tasta/