Hiljaisuus on harvinaista herkkua meikäläiselle, eikä siihen osaa suhtautua. Ulkoisen melun lisäksi minulla on ollut tämä sisäinen hälinä, joka meinaa joskus tehdä hulluksi ja haittaa kuulemista, jo vuosikausia. Se alkoi töissä käydessäni pikkuhiljaa, kun illalla pääsin telkkarin ääreen. Luulin telkun pitävän jonkinlaista sähköistä siritystä. Sitten ääni alkoi kuulua vaikka missä ja voimistui vuosi vuodelta. En osaa edes kuvitella, miltä täydellinen hiljaisuus tuntuu ja kuulostaa? Lapsena ja nuorena sitä ihmetteli aikuisten vaivoja: miltä se närästys tuntuu ja minkälaista on, kun korvat soivat koko ajan? Enää ei tarvitse ihmetellä. On runsaasti kokemusta molemmista riesoista. Ilkeä tuttavani Tinnitus pitää meteliään tälläkin hetkellä. Sen karkoittamiseen annetaan ristiriitaisia ohjeita: neuvotaan peittämään sisäinen mekkala vielä kovemmalla ulkoisella äänellä eli musiikilla, tai neuvotaan oleilemaan normaalissa hälinässä, suuri osa päivästä niin on pakko tehdäkin. Ne konstit eivät tinnitusta minulta nitistä, liikenteen melu esimerkiksi vain koventaa sisäistä ääntäni. Poikkeavan neuvon kuulin joku päivä sitten, siinä neuvottiin hiljentämään ympäristönsä digitaaliselta hälinältä ja se on minun tapauksessani osoittautunut parhaaksi. Olen päiväsaikaan muutaman tunnin ilman radion kuuntelua tai TV:n katselua. Normaalistihan minulla on radio aina päällä taustahälynä. Tuskin olen ovesta sisälle tullut, kun jo olen näpit radion näppäimillä. On vaatinut tahdonvoimaa jättää radio avaamatta. Outoa on tämä hiljaisuus! Ulkona paistaa aurinko ja tintit titityyttävät, odotan aikaa, jolloin pääsisi luonnon rauhaan, jossa ei kuuluisi liikenteen hälyääniä. Joskus kesäisin olen hetkittäin onnistunut olemaan jopa ilman tinnitusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tinnitus
Merkinnät RSS-syötteenä