Otetaan mitä on

Heräsin aamulla ennen kahdeksaa. Ulkona oli pilkkopimeää. Avasin telkkarin ja sieltä näkyi ensimmäiseksi kahden ranskalaisen hirmutekoja tekevän terroristin tylyt naamat. Kysyin itseltäni: onko pakko nousta ylös ja miksi? Tulin siihen tulokseen, että on noustava ja elettävä tämäkin pimeä päivä, koska olen tottunut niin tekemään koko ikäni. Mieli oli valmiiksi apea eilen katsomastani Mummomafian ensi jaksosta. Ei kuitenkaan mummojen takia… Ranskan tilannetta ajatellessani tuli mieleeni, että länsimaat on ajettu tilanteeseen, jossa ne on pakotettu elättämään kyytä povellaan. Se on nyt kasvanut niin suureksi, ettei sitä karkuun pääse mihinkään.
Eilinen Mummomafia toivottavasti herättää ihmiset tajuamaan, että olemme luoneet sosiaalijärjestelmän, joka kannustaa ja ylläpitää ohjelman nuoren naisen kaltaista elämää. Jo kolmas tai neljäs sukupolvi on oppinut, että sossu ja Kela kustantavat, ilman että itse tarvitsee eväänsä lotkauttaa. Elämäntyyliin kuuluu viettää aikansa sisätiloissa röökiä vetäen ja turmiollisia juomia nauttien. Ehkäisystä ei tarvise huolehtia, koska yhteiskunta hoitaa jälkikasvun pois siivottomasta läävästä, joka asunto on. Ymmärrän hyvin ohjelman aktviisten ja merkittävän elämäntyön tehneiden mummojen kauhistuksen ja närkästyksen. Olenhan itsekin samaa ikäluokkaa. Puitteet olivat, näin pieneläkeläisen näkökulmasta, loistavat: suurehko lukaali, jossa oli kaikki siisteydenpitoon tarvittavat koneet, astianpesukonetta myöten. Ja taulutelevisio pauhaamassa yötä päivää. Asukkaalla ei vain ollut voimia tehdä mitään kotona. Jos kaaoksen seasta ei löytynyt esimerkiksi lapsen tuttipulloa tai sukkia, hän jaksoi kuitenkin marssia kauppaan ostamaan uusia. Kaikki kunnia silti yksinhuoltajalle, että päästi katsojat tutustumaan elämäntyyliinsä. Veronmaksajana uskallan arvostella. Nähdyn kaltaista elämäntyyliä ei minkäänlaisen hyvinvointiyhteiskunnan ole syytä ylläpitää. Kontti

Alkavan viikonlopun kunniaksi kuitenkin suuta makialle. Kävin eilen Ikeassa, pelkästään ruokamyymälässä ja juomassa kahvit (sain kanelipullan ilmaiseksi, koska olen jäsen). Kierrokselle en jaksanut lähteä. Ruotsalaiset osaavat puolukkahillon, lihapullien ja vaniljakastikkeen valmistuksen, muiden kykyjensä ohessa. Joulun jäljeltä löysin vielä pakastettuja ”lussebullia”, joita saan viikonlopun aikana kahvin kera nauttia. Pidän saframin mausta ja väristä (toisin kuin suomalaiset yleensä), aikoinaan ostin  kallista saframia kaupasta ja leivon luciapullia, niinkuin niitä itse kutsuin. Leipominen loppui siihen, että unohdin ostamani pienen ja kalliin saframipussin kaupan kassalle. Ennen pullan syöntiä rupean nyt siivoamaan. Jouluntienoolla tyydyin vain imuroimaan muutaman kerran.