Ongelmat eivät katoa

11.02.2018, lila46

Erinomainen talvi-lma on tänään laskiassunnuntaina! Näin paljon lapsiperheitä laskemassa pulkkamäkeä istuessani bussissa. Liikennevälineissä pääsee omin silmin myös toteamaan miten kansainvälinen kaupunki Helsinkimme on. Viikolla luin Kallio-Lehdestä (6-7/2018) otsikon: ”Helsingin väestönkasvusta 3/4 tulee ulkomaalaistaustaisista”. Pääkirjoituksessa sanottiin, että joka seitsemäs helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen, viime vuoden alussa sellaisia oli 94 888 henkeä, mikä oli lähes 15 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Nämä liki 100 000 henkilöä ovat sellaisia, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Lisäksi on toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisia, eli Suomessa syntyneitä. Ulkomaalaistaustaisten yleisimmät taustamaat ovat Venäjä, Viro, Somalia, Irak ja Kiina. Kallio-lehden pääkirjoitus käsitteli myös ammattiryhmiä, joissa ulkomaalaistaustaisten osuus on merkittävä: toimisto- ja laitossiivoojista, siivoustyön esimiehistä ja bussin- sekä raitovaununkuljettajista heitä on lähes puolet (näkeehän sen omin silminkin). Niinkuin näkee senkin, että talonrakentajista enin osa näyttää olevan ulkomaalaistaustaista, samoin ravintolatyöntekijöistä. – Koillis-Helsingin Lähtitiedon (7.1.2018) pääkirjoituksessa käsiteltiin samoja aihepiirejä, mutta myös työssäkäyntiä yleisemminkin. Sanottiin, että Keskuskauppakamarin mukaan Suomen koko väestöstä käy työssä alle puolet (!), ja 15-64-vuotiasta vain 70 prosenttia (!). Ja vaikka viimeisen 30 vuoden aikana Suomen väestö on kasvanut puolella miljoonalla hengellä, niin työllisten määrä ei ole kasvanut ollenkaan. – Helsingin Uutisten eri numeroista luin, että Helsingissä asuu yksin lähes 35 000 yli 65-vuotiasta naista (ja noin 11 000 miestä) ”Turvattomuus pyyhkii mummot katukuvasta”, koska asuinalueiden suunnittelussa ei näitä yksineläviä eläkeläisiä juurikaan oteta huomioon. Artikkelissa sanotaan, että ”olisi huomioitava erityisesti ne, joille liikkuminen on hankalaa. Kodin nurkilla on oltava palveluiden lisäksi turvallisia, hyvin valaistuja ja esteettömiä viihtymispaikkoja – myös ulkosalla.” – Sen kun näkis, ei ole meillä päin bussipysäkkien lisäksi yhtä ainoaa penkkiä, jolle istahtaa jalkoja lepuuttamaan. Ja bussipenkitkin ovat täynnä kännykkään tuijottavia nuoria tai kaljoittelevia äijiä (jotka eivät paikkaansa anna pyynnöstäkään).