Otetaan mitä on

Eilen ei ollutkaan pitkä ja pimeä päivä, vaan kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, jolloin mieli lepäsi. Kävin jo puolenpäivän aikaan sytyttämässä kynttiläni (24 h) Maunulan uurnalehdossa, jossa en ollut ennen käynytkään. Alue on niin suuri, että vaikka muistelijoita tuli koko ajan lisää kynttilöiden ja kukkien kanssa, ei ollut mitään ruuhkaa, ainakaan siihen aikaan päivästä. Iltauutisissa näytettiin uurnalehdon kynttilämerta, siellä joukossa toivottavasti paloi vielä minunkin jättämäni. Tänään, sitä vastoin tuntee marraskuun oikeasti alkaneen. Ruska on lopuillaan ja lehdet maassa. Vesisateessa oli aamupäivällä sellainen tauko, että ehdin käydä vainajia tervehtimässä vielä Malmin hautausmaallakin. Eiliset kynttilälyhdyt paloivat ja kanervat punertivat. Oli rauhallista, paitsi että, liikenteen kumu ja humu kuului joka puolelta aluetta. Mitähän menneinä aikoina poisnukkuneet ajattelisivat nykyajan menosta?

Kotiintulessa poikkesin lämmitelemään suurelle kirpputorille. Vaikka näin vanha olen, en ole vieläkään oppinut pukeutumaan sään mukaan. Eilen hikoilin liian lämpimässä takissani ja tänään hytisin liian ohuessa vaatetuksessa. Ostohimoisten eilinen piina on ohi, tänään ovat kaupat ja marketit auki. Minäkin, jonka ei pitänyt ostaa mitään, sorruin yhdeksän euron ostoksiin kirpparilla. Ostin jalallisen lasimaljan, jonka jalasta huomasin vasta kotona irronneen palan. Lehdessä, johon olin ostoksen käärinyt luki: ”Myyjä vastaa salaisesta virheestä, ostajan vastuulle jää näkyvä vika.” Luulen, että puhe oli kuitenkin rakentamisesta. Keräilen alpakkalusikoita kunnosta riippumatta, kunhan kuviointi on oikea, niitä tuli kotiin kaksi lisää.