Väkisin tulee miettineeksi, että onko Eduskunta niin vaikea työpaikka, että siellä muutaman vuoden oleskeltuaan on pysyvästi sopeutumaton ympärövään yhteiskuntaa ja normaalin ihmisen elämään työpaikan hakuineen ja rahahuolineen? Eikä pysty sopeutumaan muutamalla äänestävät kaikenlaiset kapinalliset ja muut änkyrät? Vai muokkaako eduskuntatyö ihmisestä sen luokan vatuloijan ja juonittelijan, ettei hän pärjää laitoksen ulkopuolella? En tällä eläkeläisen ällilläni pysty tajuamaan, mistä hyvästä niin suurella (elinikäisellä) elatusavulla palkitaan? Ja onko sama järjestelmä käytössä myös naapurimaissamme ja ehkä koko maailmassa? Ehkä muualla ollaan vielä runsaskätisempiä? – Kaikki kunnia kansanedustajille ja heidän tekemälleen työlle, mutta nykyisen suuruinen sopeutumiseläke eduskunnasta pudonneille tuntuu hätävarjelun liioittelulta! Varsinkin, kun edusta nauttivat ovat nykymittapuun mukaan usein vielä varsin nuoria ihmisiä, joten veronmaksajat (joiden eläkeikää nostetaan koko ajan) joutuvat heitä elättämään vuosikymmeniä. Jos aika olisi toinen, ihmettelisisin ”sopeutujien moraalia”. Mutta sehän on niin vanhanaikainen käsite, ettei sellaista voi mitenkään odottaa olevan ainakaan politiikassa kauan mukana olleilta….
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242893-nakokulma-miljoona-vaarin-koulutettua-suomalaista
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803012200723168_u0.shtml
tulevaisuuden rakentaja: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201803052200788353_pi.shtml
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005583713.html