Terveys ja sairaudet,Yksineläminen,Yleinen
Sattuipa somasti. Juuri pari päivää sitten päivittelin verottajan minulle tunnollisesti lähettämää jäännösveroa, joka on tulosta siitä, että jokaikinen sentti veroilmoituksessani oli syynätty tarkasti. Sitten alkoi purkautua uutisvyyhti veroparatiisesta, koska jollakin oli mitta tullut täyteen ja hän halusi koko maailman tietoon edes osan siitä, missä todella suuret rahat piileskelevät. On siellä suomalaisten porhojen ja poliitikkojenkin fyrkat verottajalta piilossa. Eipä sitä meikäläisellä ole mahdollisuutta ns. verosuunnitteluun, koska kaiken (sen vähän) mitä tulee, verottaja myös näkee. Toisin on isoilla pojilla suuressa maailmassa… Muutama päivä sitten luin kotona hoidettavien vanhusten hoidosta paristakin lähteestä. Kirjailija Raisa Lardot on ollut vuosikymmenet autokolarissa loukkaantuneen miehensä omahoitaja. Hän sanoo: ”Minä ymmärrän ihan hyvin tätä nykyistä vihapuhetta. Se tulee avuttomuuden tunteesta. Siitä, ettei voi itse vaikuttaa siihen, miten pyörän rattaissa pyörii.” Niin minäkin tunnen. Haastattelu oli Hesarin Mestassa. Viikonlopun Ilta-Sanomien Plus-reportaasissa puolestaan kerrottiin Itä-Vantaalla työtään tekevän lähihoitajan yhden illan rundista kotihoidossa olevien asiakkaiden luona. Illan aikana hän kiertää 16 eri osoitteessa ja soittaa vielä kolme puhelinsoittoa muistuttaen lääkkeiden otosta. Asiakkaiden iät kierroksella vaihtelevat 62-vuotiaasta MS-potilaasta 100-vuotiaaseen yksinasuvaan naiseen. Seitsemänkymppiselle miehelle lähihoitaja tekee toimenpiteet: ”… pistää insuliinin, laittaa halvaantuneeseen käteen tuen yöksi, voitelee jalat ja kädet ja laittaa yöksi jarrusukat sekä tiputtaa silmätipat” ja sitten matka jatkuu seuraavan avuntarvitsijan luokse. Ei voi muuta kuin kunnioittaa niitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä näin henkisesti ja ruumiillisesti rankkaa työtä. Enkä itse voi pelotta ajatella jäljellä olevaa tulevaisuutta lukiessani, kuinka sekä omahoitajia, kotihoidon työntekijöitä ja heidän potilaitaan kohdellaan ja” arvostetaan” nykypäivänä, samaan aikaan kun rahat makaavat veroparatiiseissa. Tuskinpa tilanne paranee minun elinaikanani. En osaa edes toivoa.
http://www.hs.fi/tiede/a1459740312216