Häh! Mikä anteeksipyyntö? Mikä myrsky, vesilasissako taas? Keskiviikkona Suomenlahdella kyllä myrskysi, oli hienoa katsella rannalla vaahtopäitä ja kuunnella myrskyn pauhua sisätiloissa. Vasta eilen tajusin, että suomalaiset olivat taas (muka) mokaneet ja esittelivät taas (turhia) anteeksipyyntöjään, että oli menossa ”mediamyrsky” Suomen ja Viron välillä.. Olin ostanut Öhtulehden tiistaina 7.4.2015 ja nähnyt ohimennen, että sivulla 5 oli haastateltu folkloristi Liisi Lainestea jostakin Helsingin Sanomissa olleesta jutusta. Olin kuitenkin kiinnostuneempi seuraavalla aukiolla olevasta suuresta artikkelista, jossa kerrottiin Tarton Yliopistollisessa sairaalassa tehdystä onnistuneesta leikkauksesta, jossa munaisten lisäksi oli tehty haimansiirto samalla kertaa. Leikkaus antoi toivoa uusista tuulista diabeteksen hoidossa. Kyseisen artikkelin takia toin lehden Suomeen, koska halusin lukea juttua vielä tarkemmin. – Vasta eilen, tutkiessani lomani aikana tullutta postia näin, että Kuukausiliitteessä oli leikkimielisesti kerätty ehdotuksia virolaisten lempinimeksi. Sitten luin eilisestä Hesarista: ”Viro-juttu oli opin paikka toimitukselle”, siinä sanottiin, että toimituksessa oli pohdittu vakavasti jutun julkaisuun liittyviä kysymyksiä. Anteeksipyyntö lukijoille esitettiin ja Julkisen sanan neuvosto otti käsittelyynsä kantelut, jotka (ahdasmieliset) suomalaiset estofiilit olivat tehneet. Öhtulehdestä huomasin puolestaan, että Viron, arrogantiksi kotimaassaan mainittu, ulkovirolaista alkuperää oleva presidentti oli twiittaillut olevansa ”sanaton”. Että sillä tavalla. Eipä minulle kuittaillut mitään kukaan Viron rahvaan edustaja, joka oli lukenut Öhtulehden kyseisenä päivänä. Ei se lahden sillä puolen iso juttu kai ollutkaan?! Haastatelut folkloristi totesi, että pilkkanimien antaminen on etnisen huumorin laillinen alalaji (käännös omani) ja että käytössä on ranskankielinen termi ”blason populaire”, joka tarkoittaa naapurikansojen ja -heimojen välistä pilkkanimien käyttöä. Folkloristi Liisi Laineste oli jopa sitä mieltä, että Helsingin Sanomat on kerännyt senlaatuista tutkimusaineistoa, jota museoiden keräyksiin ei kerry. Itkiskö vai nauraisko, en tiedä. Ehkä ihmettely, taas kerran, riittää.. Taisi mennä perunat ja bemarit sekaisin.
Merkinnät RSS-syötteenä