”Kirjat ovat peilejä: niistä näkee vain sen, mitä katsoja on jo itsessään.” (Carlos Ruiz Zafón). Kirjan ja Ruusun -päivän kunniaksi intouduin muistelemaan viime kesänä lukemaani Tuulen varjo -teosta. Mielestäni se on paras tällä vuosikymmenellä lukemani kirja. Minulla on tapana kirjoittaa muistiin parhaista kirjoista parhaita sitaatteja, koska ne on niin ”laittamattomasti” sanottu, Tuulen varjosta olen tallentanut useampia lauseita. – Jonain päivänä luin lehdestä otsikon: ”…imaami kieltää koskettamasta edes kassana työskentevän naisen kättä” (tai jotain sinnepäin). En lukenut kyseistä artikkelia, mutta kylläpä taas kerran ihmettelin tietyn uskonnon oppeja ja käytäntöjä. Onko nainen Suomessa sikaan ja koiraan verrattava saastainen olio? Miksi yön pimeydessä saa silti käydä tuntemattoman naisen kimppuun kadulla? Tietysti naista, joka siihen vuorokauden aikaan on yksinään liikkeellä pitää rangaista… Miksi Turkin lomarannikolla, jossa erinäiset kehon- ja kauneudenhoitoon liittyvät (kunnialliset) palvelut ovat erittäin edullisia, miehet saavat hoitaa turistinaisia ? Kävimme hotellin kylpylässä, hamamiksi sitä ei oikein voinut kutsua, jossa minut pesi nuorukainen. Ajattelin, että ehkä hän sai koskea vanhempia naisia, mutta ei, hän pesi myös jälkeeni tulleen nuoren tytön. Lomani aikana minut kylvetti, pesi hiukseni, siisti kulmat ja muut kasvokarvat sekä teki jalkahoidon mieshenkilö. Tosin, heidän (länsimaalaisesti pukeutuneet) vaimonsa olivat mukana yrityksissä. Vain hieronnan antoi nainen ja manikyyrin teki toinen nuori rouva. Kylpylässä miehet taluttivat minua kädestä pitäen, kun ilman silmälaseja oli vaikea kulkea portaissa. Kaikki sujui luottamuksellisissa merkeissä, enkä nähnyt tilanteissa mitään syntistä ja tuomittavaa. Maassa maan tavalla, Turkki on (ainakin ollut) melko suvaitsevainen maa, vaikka sielläkin päivän rukoushetkien kutsuhuudut tuntuivat kuuluvan päivä päivältä kovempaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos_Ruiz_Zaf%C3%B3n
Merkinnät RSS-syötteenä