Kotimaan politiikan lisäksi ihmettelemistä riittää edelleen Kreikan touhuissa. Janten-lait, jotka kehottavat nöyryyteen ja vaatimattomuuteen ovat Hellaassa tuntemattomia. Onhan heillä jo vuosituhanten ajan ollut oma filosofiansa ja omat lakinsa. Ei voi muuta sanoa, kuin että: ”Leuhkat eväät joillakin!” kun katselee Kreikan uuden valtiovarainministerin Gianis (Yanis) Varoufakisin sisääntuloja Brysselin harmaiden byrokraattien joukkoon. Jotkut kääntävät hänelle ihan kirjaimellisestikin selkänsä, niin outo lintu mies on. Itse ajattelin, että mikä Jenkkilässä oppinsa saanut kaupparatsu sinne on lähetetty velkoja anteeksi vaatimaan? Mies saapuu joka insertissä paikalle takki levällään, leveä hymy huulillaan ja suuri kyömynenä ilmaa halkoen. Itsevarmuutta riittää, luulisi, että on hyväkin tuote myytävänä.. Englantikin sujuu siihen malliin, että kurkkasin Wikipediasta. Mies onkin kreikkalais-australialainen(!) ja englantilaisissa yliopistoissa oppinsa saanut. Vaatimattomuutta niissä ei ilmeisesti ole opetettu. Lähes tyhjin toimin sai tämä suuremmoinen kaupparatsu kuitenkin takaisin Ateenaan lähteä. Kreikka on nyt vain toiminut niin, että eräs eurobyrokraatti totesi: ”Luottamuksen menettää nopeammin kuin sen saa.” Totta. Omista kokemuksistani turistina tulin jo aikoinaan siihen tulokseen, että kreikkalaiset ovat ylpeää kansaa, joille palveluammatti ei ole välttämättä sopivin.