Luin, että Syyriasta on ulkomaille paennut neljä miljoonaa ihmistä, joista Suomeen on päätynyt vain 0,1 prosenttia. Torstai-iltana katsoin Ylen Ulkolinjasta dokumentin heistä, jotka ovat jääneet. Sodasta huolimatta elämä jatkuu Damaskoksen tiellä.. Kummat ovat rohkeampia: ne, jotka lähtevät vai ne, jotka jäävät? Minun kantani on selvä, ne, jotka jäävät. Maailmanlopun meininkihän Syyriassa on monessa mielessä tänä aikana, jolloin sota on jatkunut jo viisi vuotta. Jääminen vaatii minun mielestäni suurempaa rohkeutta. Enkä ymmärrä, kuinka ihminen voi aloittaa elämänsä ”puhtaalta pöydältä” vieraassa maassa, erilaisessa ympäristösssä, tultuaan sinne väärennetyin tai puuttuvin henkilöllisyyspaperein. Tarvitaan ilmeisen joustava omatunto ja kaikenlaiseen vilunkiin taipuva mielenlaatu. Sellaisethan yleensä pärjäävät elämässä. Eivätkähän syyrialaiset ole tulleet Suomeen suurin joukoin, kyllä meille tullaan täysin muista maista. Tänne, ”viimeiselle rannalle” päätyvät ne, jotka ovat rampanneet läpi suurimman osan Europaan maista, kunnes eteenpäin ei enää pääse.
Merkinnät RSS-syötteenä
